Elämä on hyvin monimutkaista ja se tekee siitä mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista! Joskus on kuitenkin syytä ottaa askel taaksepäin ja keskittyä perusasioihin.
Perusasiat ovat monasti niitä vaikeimpia käsitellä vakuuttavasti.
Asia, josta kirjoitin hiljattain kirjan, vastuu, on nimenomaan perusasia. Noin perustavanlaatuisesta ja yksinkertaisesta, aiheesta kirjoittaminen pelotti minua aivan jäätävästi! Miten osaisin käsitellä aihetta uskottavasti? Miten juuri minä voisin kyetä siihen? Minulla oli sellainen olo, että aiheesta on pakko kirjoittaa.
Kaikki on mahdollista ja minulle on siunaantunut näiden vuosien varrella aivan huikeita kontakteja ja ystävyyssuhteita! Päätin hyödyntää niitä häikäilemättömästi ja noin puoli vuotta myöhemmin minulla oli seuraava ongelma; hirveä kasa eri alojen huippuja, mutta vain yksi kirja.
Pyörittelin aihetta päässäni ja se vain paisui. Minulla oli monia haastatteluja ja monia hienoja tarinoita, mutta vain yksi runko.
Niin monta erilaista tarinaa!
Jo kesken kirjoitus-prosessin tunsin, miten paljon enemmän sanottavaa minulla on aiheesta, mutta prosessi täytyi katkaista. Aion tehdä vielä paluun, enkä edes malta odottaa sitä, että pääsen pureutumaan takaisin samaan aiheeseen, ehkäpä tällä kertaa vähän eri näkökulmasta! Tai jopa täysin eri näkökulmasta. Kun aihe on yksinkertaisesti valtava, löytää siitä tällainen vähän yksinkertaisempikin hujoppi useamman kulman, johon tarrata.
Jokainen meistä elää omaa elämäänsä, omista lähtökohdistaan. Meillä jokaisella on omat haasteemme ja elämä on näiden haasteiden kanssa painimista! Paini voi kuitenkin olla ajoittain ihan rattoisaa – jotkut meistä jopa harrastavat painia ihan vapaaehtoisesti.