Skip to main content
Blogi

Yksi ovi sulkeutuu – kohti uusia mahdollisuuksia!

By 2.6.20171 syyskuun, 2020No Comments

Kuntoutusmatkani vaihtoi suuntansa hieman yli kaksi vuotta sitten, kuultuani kuntoutusmuodosta nimeltä VASA Concept eräältä aivohalvaus-potilaalta nimeltään Markku. Innostuin tästä todella paljon, sillä vihdoin olin löytänyt kuntoutuksesta metodin, jossa pystyisin vaikuttamaan kuntoutumiseni nopeuteen itse. Harjoituksia pystyi tekemään juuri niin paljon, kuin halusi ja liikkeitä, niin monia kun jaksoi. Lisäksi liikkeiden tekeminen oli mahdollista lähes missä ja milloin vain, kaikki mitä tarvittiin oli oman motivaation lisäksi korkeintaan jumppamatto, joskus avustaja ja joskus eri kokoisia palloja.

Kutsuin seuraavana kesänä, 2015, konseptin kehittäjän Rajul Vasan Turkuun pitämään VASA Concept leiriä, jonne myös kohtalotoverini olisivat tervetulleita, ilmaiseksi. Kävin puhumassa vanhan yläasteeni rehtorin kanssa koulun jumppasalin käyttömahdollisuuksista loman aikana. Rehtori innostui tästä ja saimme hienon leirin pidettyä! Tykkäsin kuntoutusmuodosta ja kuulin, että Intialainen Vasa oli menossa Turusta Ruotsiin, ja lyöttäydyin matkaan saatuani vihreää valoa. Lentomatkalla Tukholmaan sain idean siitä, että Suomeen pitäisi perustaa tila, jossa harjoituksia voisi tehdä myös talvella.

Parasta Vasa Concept:ssa on se, että sitä voi tehdä missä vain!

Tulin Ruotsista kotiin ja esittelin idean lähipiirilleni. He ryhtyivät kanssani toimeen ja maaliskuussa 2016, Turun FightBack-tila avasi ovensa. Kuntoutuminen FightBack-tilassa on jokaiselle kuntoutujalle ilmaista, mutta harjoituksiinsa tarvittavat apuvoimat heidän tulisi tuoda paikalle itse. Teimme tilaan remontin, joka muutti sokkeloisen toimiston avoimeksi huoneeksi. Koko remontti hoitui sponsori- ja talkoovoimin. Järjestimme kesällä 2016 toisen leirin, jonne Rajul Vasa lennätettiin FightBack varoin Intiasta. Varoin, jotka monet teistä on auttanut keräämään tukemalla FightBack-toimintaa. Vasa kävi ennen Turun leiriä pitämässä leirin myös Savonlinnassa. Olin tästä todella iloinen, olinhan tuonut Suomeen jotain laajasti aivovammaisia auttavaa!

Viime kesän leirillä FightBack tilassa päästiin töihin. Joukon keskimmäinen jäsen, Aleksi, haki myös Savonlinnan leirille, muttei päässyt mukaan nuoren ikänsä takia. Turussa niin Aleksi, kuin vielä paljon nuoremmat lapset edelliskesänä, pärjäsivät hyvin.

Olen ollut menetelmän kehittäjän kanssa melko tiiviisti yhteydessä viimeisen kahden vuoden ajan. Tuskin pystytte kuvittelemaan ällistystäni, kun hän ei suostunutkaan tänä kesänä tulemaan Turkuun pitämään leiriä. Savonlinnassa leiri sen sijaan pidettäisiin. Olin siellä itse leirillä viime kesänä ja olin varma, että pääsisin sinne myös tänä kesänä. Leirin järjestäjät olivat alun perin tutustuneet Rajul Vasaan ensimmäisellä Turussa järjestämälläni leirillä, jonne yksi heidän potilaistaan, Atte, halusi tulla. Aiemmasta poiketen tämän kesän leirille piti lähettää hakemus, jonka minäkin ohjeiden mukaisesti tein. Mukaan olisi pitänyt löytää myös maksava terapeutti/sponssi.

Kun vastausta leirille pääsystä ei kuulunut, kysyin Dr. Vasalta, pääsenkö leirille. Vastaus tiputti leukani lopullisesti maahan: Kaksikirjaiminen englanninkielen sana ”No”.

Vastauksestaan huolimatta hän vaati minua  kirjoittamaan 50 asiaa, joissa olen hyötynyt VASA Conceptista. Vaikka listan kirjoittaminen oli todella vaikeaa, nielin ylpeyteni ja  päätin yrittää vielä kerran. Tein paljon töitä vastaukseni eteen. Palaute oli: ”Olet epäonnistunut kuvaamaan, miksi VASA Concept on VUOSISADAN KEKSINTÖ. Sinun älykkäiden aivojesi täytyy pystyä kuvailemaan se hyvin… Se, mitä kirjoitit oli lapsellista eikä kiinnosta tai motivoi ketään. …”

Kiitos… mitä tähän enää voi sanoa?  Neuvottelin veljeni kanssa aiheesta ja hän räjähti nauramaan: ”Vuosisadan keksintö??? Entäs  antibiootit? ” Toinen veljeni jatkoi ”…tai älypuhelimet?” Olin hiljaa.

VASA Concept on toiminut minulle kuin suunnan näyttäjänä, se on näyttänyt oikeat liikkeet, jotta olen itse päässyt tekemään työn. Sitä työtä olen tehnyt paljon, niin paljon, että aivoihini on jo piirtynyt aika monia liikkeitä. Niin monia liikkeitä, että nyt minusta on ehkä aika alkaa vetäytyä omiin oloihini, töihin FightBackin kanssa. Tämä ei ollut helppo päätös, sillä tahdon edelleen auttaa myös toisia aivovamman ja -halvauksen kanssa taistelevia potilaita. Minulla on kuitenkin ollut todella vaikeaa pitää itseni henkisesti kasassa, Rajul Vasan vaatimuksien ja syytöksien sadellessa niskaani, kun mielestäni olen tehnyt kaikkeni – läheisteni mukaan paljon enemmän kuin kohtuudella voisi vaatia, olinhan aivovammakuntoutuja itsekin. Tämä sai minut havahtumaan sille, että vaikka VASA Concept on metodina hyvä, minun ja Rajulin arvomaailma ja tapa toimia eivät sovi yhteen.  Arvoristiriita näkyy tavassa, jolla kuntoutettavia, heidän läheisiään ja avustajiaan kohdellaan, eikä kyse ole vain kulttuurieroista.

Nyt aion pitää silmäni ja korvani auki uusien kuntoutusmenetelmien varalle, mutta myös tehdä jo oppimiani liikkeitä. Ne auttavat minua! FightBack-tila jatkaa toimintaansa. Olen päässyt tasolle, jossa uusien liikkeiden määrä on tyrehtynyt lähes nollaan ja uskon, että on aika alkaa tehdä myös jotain muuta. Aivojen tieteellinen tutkimus ja kuntoutuskin ovat menneet hiljattain valovuosia eteenpäin.

Tasapainoni on parantunut huimasti! FightBack tila on edelleen avoin jokaiselle kuntoutujalle. Sisulla mennään ;)Kirjoitin tämän blogi-tekstin siitä syystä, ettei kukaan pitäisi FightBack:iä tai minua enää mitenkään vastuussa Rajul Vasan toimista tästä eteenpäin. En kuitenkaan tahdo loukata ketään, ja toivotan jokaiselle Savonlinnan leirille päässeelle sekä hyvää, että avuliasta leiriä! Vetäkää hyvin! 😉 Olen kaikesta huolimatta kiitollinen Rajul Vasalle hänen kehittämistään liikkeistä, jotka ovat vieneet kuntoutumistani eteenpäin viimeiset kaksi vuotta. Nyt aion pitää kaikki silmät ja korvat auki uusien läpimurtojen varalle, sekä HYMYN HUULILLA, vielä leveämpänä kuin vuosiin! HYVÄÄ KESÄÄ! 😛