Voi pojat mikä vuosi! En ole hetkeen kirjoittanut blogia ja vaikka suunnitelmani oli jakaa vain seuraava kuva kanssanne… niin homma lähti vähän käsistä.
Tässä kuva siitä, kun sain tutustua pikkuserkkuuni Oivaan Joulupäivänä. Oiva oli niin pirtsakka veijari, että hänen seurassaan turhat murheet unohtuivat täysin! 🥳
Taas on se aika vuodesta, jolloin ihmiset kertaavat viime vuoden tapahtumia ja suunnittelevat tulevaa. Kulunut vuosi on ollut monelle vaikea. Menemättä yksityiskohtiin, kipua on ollut. En mene yksityiskohtiin vielä tämän vuoden saldon suhteen myöskään omalla kohdalla, sanon vain, että huhhuh – melkoinen vuoristorata.
Löysin rakkauden, menin kihloihin ja teimme yhdessä vaikka ja mitä! Pyrin tuomaan rehellisesti esiin niitä parhaita hetkiämme, mutta kertonut myös vähän siitä, että on sitä turbulenssiakin vähän ollut 🙂 Työrintamalla asiat ovat menneet vähän eri tavalla… Vuoristoradan sijaan meno on ollut melko tasaista, hetkittäin jopa tylsää. Tiedossa on kuitenkin tosi jännittäviä juttuja ensi vuodelle! En malta odottaa.
Jään odottamaan myös kunnon hiihtokelejä etelään. Vietin joulun täällä Savitaipaleella isoäitini luona ja tänä vuonna hiihtämään ei ole päässyt vielä ollenkaan, mutta tänään heräsimme valkoiseen maahan. Lunta on luvassa lisää lähipäivinä ja taidan jäädä tänne nauttimaan siitä, sillä lumi tunnetusti parantaa luistoa varsinkin alamäkien kohdalla.
Minun pitäisi vielä vähän himmailla aktiviteettien kanssa, koska sairastettuani pahan flunssan, tasapainoaistini on jotenkin aivan hukassa! En ole kaatunut vielä kertaakaan, mutta tämä on pelottavan tuntuista.
Pyrin joka tapauksessa pysymään tolpillani myös ensi vuonna ja toivotan teille jokaiselle RATKIRIEMUKASTA UUTTA VUOTTA 2026!🎉🥳