Katseet eteen ja suunpielet ylöspäin – teen vastoinkäymisistä voimaa! Nämä Elastisen Eteen Ja Ylös lyriikat iskivät minuun eilen livenä ja kovaa. Ne ovat iskeneet minuun jo yli kahdeksan vuotta. Niiden mukaan on hienoa elää – se kuitenkin on helpommin sanottu kuin tehty!
En tietenkään voi asettua jokaisen vastoinkäymisiä kokeneen saappaisiin, tietysti voin yrittää, ja vaikka väitän pystyväni samaistumaan moniin tilanteisiin, en oikeasti pääse omien korvien välistä mihinkään. Vastoinkäymisistä tosiaan voi saada voimaa, tavallaan, jotta niistä voi ”tehdä voimaa”, tarvitsee yhtälöön muutakin.
Vastoinkäymisiä on monenlaisia. On lävitse pääsemättömiä esteitä, on hidasteita ja on haasteita. Pyrin lähtökohtaisesti suhtautumaan kaikkeen optimistisesti enemmänkin haasteena ja hidasteena.
Olen päässyt niin pitkälle kuntoutuksessa, jonka lähtökohdat olivat todella toivottomat. Elämäni suurin vastoinkäyminen – aivovamma – sattui yli 13 vuotta sitten. Miten voin saada siitä voimaa?
Valitsen nähdä kehoni hallinnassa vielä roimasti parantamisen varaa ja itseni onnekkaana, koska voin kehittyä vielä tässäkin!
Ei kukaan minua siihen pakota – mä saan!
En suoranaisesti mitenkään, mutta se on muuttanut muuttaa perspektiiviäni kaikkea kohtaan. Se laittoi ainakin omalla kohdallani näkökulman lisäksi melkein kaiken uusiksi. On mahdollista sanoa saaneensa vastoinkäymisestä voimaa, kun se on saanut näkemään toisessa valossa – mahdollisuutena.
Ei se minua suoranaisesti voimakkaammaksi ole tehnyt – todellakaan – se kuitenkin laajensi näkökulmaani. Se, että ihminen kykenee valitsemaan oman maailmankatsomuksensa, on arvokas lahja ja se tekee meistä ihmeitä – se tekee meistä ihmisiä. Voimme periaatteessa valita, mikä meidät voimaannuttaa! Olen huomannut, että asioiden katsominen positiivisen kautta, antaa minulle voimaa tehdä työtä.
Tahdon lopettaa postauksen kipeään, henkilökohtaiseen esimerkkiin: Tykkään pelata golfia ja kaikkein suurin haaste minulle, koko sen motorisen sekamelskan huipulla, on hallitsemattomasti tärisevä oikea jalkani. Se tekee kaikista lyönneistä vaikeampia, mutta varsinkin pikkutarkka puttaaminen on todella raivostuttavaa! Epäonnistun vähän väliä jonkin turhan nykäyksen takia. Minulla kuitenkin on mahdollisuus nähdä tärinä lahjana, jonka avulla voin treenata omaa kärsivällisyyttäni. Voin kertoa, että se treeni ei tunnu kivalta! Päinvastoin.
Tärähtänyt putti on pilannut jo monta kierrosta. Se voisi pilata myös monta päivää ja kokonaisen harrastuksen, mutta valitsen kehittää kärsivällisyyttäni ja lypsää tästä vastoinkäymisestä voimaa!