Suomessa saavutamme täysi-ikäisyyden 18-vuoden ikäisinä. Tämä on mahtavaa! Silloin meidän katsotaan olevan kyllin vanhoja kantamaan vastuu paitsi omista teoistamme, myös yhteiskunnastamme. Meillä menee hyvin.
Vaikka Suomella meneekin hyvin, myös me olemme maailman kansalaisia ja täten olemme suoraan sanottuna kusessa. Perjantaina silmiini sattui Twitterissä, Riku Rantalan Ylen sivuille kirjoittama kolumni; https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/12/riku-rantala-miljoonan-lentokilometrin-jalkeen-syyllistaminen-ei-enaa-pure?utm_source=twitter-share&utm_medium=social. Kolumni osui ja upposi minuun kuin kuumana hehkuva lapio lumikasaan. Riku vetoaa päättäjiin, joiden pitäisi pelastaa maailma ja rajoittaa ihmisten luonnon turmelua ”vaikka väkisin”. Vastasin Twiittiin, sanoen olevani täysin samaa mieltä Rikun kanssa. Nyt tarvitaan joku rohkea, jolla riittää creditit tämän asian ajamiseen! Hän saa täyden tukeni!
Sain vastauksen; hyvä kirjoitus, mutta me jäärät emme ole pointti vaan Intia, Kiina, USA, laivaliikenne muutamia mainitakseni.
Ymmärrän vastausta hyvin, se kuitenkin on vastuun väistelyä. Riku Rantala on aiheuttanut tuhoa, mutta hän myöntää sen suoraselkäisesti ja vetoaa päättäjiin, koska ei tahdo tehdä enempää tuhoa.
Tiedän sen, että koko Suomen kansan hiilijalanjälki on sama kuin yksi kärpäsen jätös, vaikkapa tuon Intian rinnalla, mutta elintasomme on moninkertainen heihin nähden. Siitä ei pidä kokea mitenkään pahaa omatuntoa, vaan tiedostaa se, että meillä on varaa valita. Meillä on todellista valtaa ja jos me olemme valmiit uhraamaan omia rantalomiamme ja kuluttamaan fiksusti, ehkä muu maailma jopa seuraa esimerkkiämme. Ehkä ei, mutta ainakaan minä en voi elää itseni kanssa tietäen, etten ole tehnyt voitavaani tämän planeetan hyväksi.
Olen itsekin lentänyt varmaan satoja tuhansia kilometrejä, olen syönyt tuhansia kiloja lihaa ja tiedän sen, ettei minullakaan ole varaa syyllistää ketään. En edes tahdo syyllistää ketään. Tahdon että ihmiset paitsi avaavat silmänsä, ovat valmiit kantamaan vastuun tulevaisuudestamme. On todella helppoa katsoa, miten huonosti naapurimme hoitavat asioitaan, omien toimintatapojemme muutos on vaikeampaa. Voimme tietysti jatkaa kuten ennenkin ja odottaa josko Kiina, USA tai kenties laivaliikenne pelastaa maailman, tai sitten voimme astua esiin, tehdä parhaamme ja kantaa vastuu itse. Kaikkein kieroutuneinta tässä on se, että omaan toimintaamme voimme vaikuttaa varmasti jo tänään.
Rakastan Suomen puhdasta, syksyistä luontoa, enkä itsekään huoli näistä asioista arjessa kokoajan. Haluan kuitenkin kantaa korteni kekoon, että Urheilupuiston kaunis ympäristö voi toimia treeni ympäristönämme myös jatkossa.