Viime viikko oli melkoinen. Siinä oli todella paljon hyvää – niin paljon, ettei edes koko oman pikku maailmani mullistava tiistainen tragedia riittänyt pilaamaan viikkoa.
Maailmani kuitenkin mullistui helposti. Viikko sitten, tyttöystäväni soitti minulle hädissään tiistai aamuna. Olin vielä kotona ja pomppasin pystyyn yhdessä kaikkien ihokarvojeni kanssa.
”FightBack tilaan on murtauduttu!”
Puhuimme tovin ja yritin rauhottaa tilanteen, vaikka tuntui, että sydämeni hyppää hetkenä minä hyvänsä ulos kurkusta. Lupasin tulla paikalle niin pian kuin mahdollista, mutta päätimme marssia mieluummin heti poliisi-asemalle, joka on vain kilometrin päässä kotoamme.
Saimme asemalla palvelua kohtuullisen nopeasti, ja poliisi partio tuli tarkastamaan tilanteen noin tunnin kuluessa. Vaikka tila oli sekaisin, selvisimme verrattain pienin vahingoin. Vaatteita oli heitelty varastossa ympäriinsä ja kasoittain kirjoja nostettu oven viereisestä kirjahyllystä melko siististi sivuun. Kirjoja tai vaatteita ei kuitenkaan ollut hävinnyt, ainakaan paljoa. Varas keskittyi elektronisiin työvälineisiin. Poliisi otti repsottavasta tykistä DNA näytteitä ja myös varkaan kengän jälkiä oli jäänyt ympäri tilaa.
Se hylly, jossa kirjat olivat, oli nostettu keskelle tatamia. Sitä oli tarvittu tilan kruununjalokiveen, arvokkaaseen videotykkiin, yltämiseen. Olemme saaneet tykin lainaan ja enää emme voi käyttää sitä.
Tykin kaikki johdot oli irrotettu, mutta aivan kuin työ olisi jostain ulkoisesta syystä keskeytynyt. Tai ehkä varas ei jaksanut taiteilla hyllyn päällä, vaan tyytyi jo varmaan saaliiseen: printteriin, nettiboxiin, pariin kaukosäätimeen, pariin laturiin ja yhteen kosketusnäyttöön. Tuo kosketusnäyttö oli osa katossa olevaa videotykki-järjestelmää, jonka avulla tilassa järjestetään ohjauksia videon välityksellä, eli ei sillä yksistään mitään tee, mutta ehkä se näytti arvokkaalta!
Meillä on video tallenne yhden epäillyn tunkeutumisesta työmaa-alueelle ja muitakin todisteita on pinoksi asti.
Kirjoitan tätä postausta ristiriitaisin tuntein. Tottakai olen pettynyt ja hieman vihainen siitä, että kun yritän loukkaannuttuani itse, tehdä jotain hyvää ja siihen kajotaan näin törkeästi, mutta kuitenkin, pettymyksen rinnalla on sääli. Miten huonosti pitää ihmisellä mennä, jotta yrittää varastaa voittoa tavoittelemattomalta yhdistykseltä? Eikä tuo varas edes saanut mitään oikeasti arvokasta. Melkoisen sotkun hän tosin aiheutti ja pelotteli meitä.
Näky ovelta teki selväksi, että nyt ei ole kaikki kunnossa… 
Varas oli kurkotellut hyllyn ja tuolin päältä, tavoitellen videotykkiä ja kaiuttimia. Tykki repsottaa vinossa, emmekä saaneet kokeiltua toimiiko se, sillä kaikki ohjaus aparaatit varastettiin! 
… 
Tilan eteinen näytti aika kolkolta. 
Tässä oli printtaus-piste. 
Pieni varastomme oli kuin hurrikaanin jälkeen. 
Ehkä aluksi oli aikaa, sillä hyllyn sisältö oli kuitenkin siirretty melko siististi sivuun. 
Sitten oli tullut kiire, ja tavarat saivat kyytiä!
Toivon varkaan oman elämän tähden, että poliisi löytäisi hänet ja pistäisi tämän ruotuun. Minun on vaikea kirjoittaa tätä, mutta toivon tuolle ryövärillekin kaikkea hyvää. Uskon ikävä kyllä, että poliisilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin kyseisen voron metsästys.
Loppu viikko sujui kuin elokuvissa, mutta kerron siitä lisää myöhemmin. Seuraavat tapahtumat ovat nimittäin niin siistejä, etten tahdo sotkea niitä mihinkään negatiiviseen!