Marraskuussa, 17.11, oli Hartwallin lonkeron mukaan vuoden harmain päivä. Turussa paistoi silloin aurinko, mutta viimeiset viikot sitten taas ovat olleet todella tummia, jopa mustia. Viimeiset kolme vuotta olemme matkustaneet etelään marraskuun alussa, koska haimme valohoitoa tähän synkkyyteen. Tänä vuonna en viitsinyt lähteä mihinkään ja seison päätökseni takana, sillä mielestäni on hienoa viettää aidosti suomalainen joulukuu!
Näissä maisemissa vietimme marras-joulukuun vaihdetta vuosi sitten.
Täällä ei näe ehkä valoa, eikä etelässä pääse edes laskettelemaan lumen keskelle, mutta täällä ehtii keskittymään tärkeisiin asioihin aivan toisella tasolla. Tärkeillä asioilla viittaan kaikkiin vapaa-ajan aktiviteetteihin, perus treenin ja laskettelun lisäksi, ja olen ollut kuin pikkulapsi karkkikaupassa, kun olen päässyt kokeilemaan mihin kaikkeen pystyn nykyään! Olen pomppinut trampoliinilla, skeitannut ja touhottanut sitä sun tätä Superparkissa, jossa kaikki (yleensä lapset) saavat kokeilla jos jonkin näköisiä aktiviteetteja. Fyysisessä suorituskyvyssäni Akilleen kantapäänä ollut surkea tasapaino, on ollut erityisesti suurennuslasin alla viime aikoina ja olen jo nyt kokenut kehittyväni siinä huimasti!
Täällä olen viettänyt tämän joulukuun alussa paljon aikaa opetellessa skeittaamaan minirampissa!
Superpark Turku!
Saan treenata Superparkissa myös kaikkea muuta, kuin pomppimista. Eräs liikkeistä, joita olen harjoitellut on tasapainolaudan päällä kyykistyminen. Se menee joskus hyvin!
Kerran se taas meni näin… Kommentti ”Sehän lähti ku hauki rannasta!” kuvaa tätä videota parhaiten! Mutta onneksi alastulo oli pehmeä!
Valoa pimeyteen tuo myös ystävien kanssa vietetty aika, ja vaikka monet vanhoista ystävistäni ovat hajonneet eripuolille Suomea ja maailmaa, olen saanut nauttia ajasta myös uusien ystävien kanssa. Olen huomannut, että positiivinen ja iloinen asenne on kuin kultainen käyntikortti. Ole ihmisille ystävällinen ja iloinen, niin iloisia asioita tapahtuu! Vietimme tyttöystäväni kanssa eilen pikkujouluja ystäviemme Teemun ja Eevin luona, ja takataskuumme tarttui jopa uusia ystäviä.
Heti kun astuin sisään Teemun ja Eevin luo sain joulukuusi-hatun päähäni. Olin varmaankin jotenkin oikean mittainen joulupuuksi…
Kalkkuna-päähine istui myöskin vierailevan tähtemme Valavuoren Aleksin päähän lähes virheettömästi!