Väkevin Voima

Viimeiset 11,5 vuotta ovat olleet raskaat – siitä ei pääse yli eikä ympäri. Olen kuitenkin selvinnyt niiden läpi, ja kaikkein uskomattominta on se, että minulla on ollut hauskaa! En ole nauttinut tosiaankaan joka hetkestä, mutta kokonaisuus ratkaisee. En kuitenkaan olisi tosiaankaan pystynyt tähän kaikkeen yksin.

Me kaikki tarvitsemme toisiamme ja siitä pääsemme maailman väkevimpään voimaan: rakkaus.

31-vuotta sitten kaikki lähti äitini ja isän rakkaudesta minuun ja se oli paras diili! He paitsi hoitivat perus kasvatuksen, myös touhusivat kanssani vaikka ja mitä! He hoitivat harrastustoimintaan liittyvät järjestelyt, kuskasivat treeneihin ja kannustivat minkä ehtivät. Tiedän, etten ole onneksi todellakaan ainut näin onnekas. He tekivät, ja tekevät yhä suuriakin uhrauksia puhtaasta rakkaudesta. Rakkaus on aivan huikea voima.

Sen jälkeen kun tipuin elämäni syvimpään suonsilmään, tähän josta tuskin tulen koskaan kiipeämään ihan kuiville, rakkaus on kannatellut minua – olen saanut ihan huikeita mahdollisuuksia! Läheiset olivat vierelläni kun makasin koomassa teho osastolla, he työnsivät minua pyörätuolissa ja kävivät kanssani rollaattori lenkeillä – veljet auttoivat minut ottamaan ensiaskeleita piha trampoliinin päällä – ja nuorin heistä opetti minua hyppimään temppuja jään päällä! Rakkaus on antanut voiman tähän kaikkeen.

Rakkaus on mielestäni kaikkein puhtain positiivinen voima. En tietenkään ole ollut aina näillä linjoilla, aikanaan rakkaus oli mielestäni liian pehmeä arvo ja liian naisellinen juttu minulle.

Jokainen hienoimmista suorituksistani on perustunut siihen, että en ole suostunut luovuttamaan. Olen taistellut takaisin – fight back! Taistelu on vaatinut paljon-, rankkaa duunia. Vuonna 2012 tuosta voima-lauseesta muodostui minulle elämän tehtävä. Perustin sen nimisen firman ja jatkoin taistelua, tiedostaen kokoajan, että tämä on positiivinen taistelu.

Kuulin Amerikkalaisen Kevin Pearcen onnettomuudesta jo aikoinaan, ennen kuin minulle oli käynyt mitään, ja samoihin aikoihin, kuin minä perustin FightBackin, hän perusti liikkeen nimeltään Love Your Brain. Tämä tuntui aluksi minusta vain ristiriitaiselta! Miten voisin rakastaa vammautuneita aivojani? Minä halusin taistella ne takaisin kuntoon! Uskoin, että kunhan olen taistellut takaisin, kun FightBack on valmis – silloin voin rakastaa niitä aivoja – mutta ensin pitää tehdä työ.

Olin niin uppoutunut sen työn tekemiseen, että lähes kaiken piti hiljentyä ennen, kuin näin suuremman kuvan. Rakkaus oli se suuri voima, joka toimi työni mahdollistajana!

Pureskelin – suorastaan märehdin tätä ideaa jonkin aikaa – kunnes yhtäkkiä se alkoi kypsyä. FightBackistä ei tosiaankaan tarvitse tulla valmista, ennen kuin kaikkea voi rakastaa. FightBack on toiminut takaisin taistelun astinlautana. Olen jo kauan ollut tilassa, jossa olen halunnut antaa apua takaisin – olen yrittänyt auttaa kaikkia, joita vain olen kyennyt auttaa. Olen pyrkinyt antamaan rakkautta takaisin.

Viime syksynä päässäni syttyi lamppu – FightBackin seuraava taso – LoveBack.

Pystyn taas rakastamaan itseäni – epäonnistumisista huolimatta.

LoveBack on tapani osoittaa kiitollisuutta kaikille ja kaikelle. Asiat eivät välttämättä ole menneet aina niin, kuin olisin toivonut, mutta ne ovat menneet juuri täydellisesti. Niin minä uskon, ja se antaa minulle voimaa pärjätä myös tulevien haasteiden kanssa.

Tämä näkemys ei todellakaan oikeuta vanhoja vääryyksiä, rikoksia tai petoksia, mutta se keventää niiden painoa harteilla. Se mahdollistaa myös anteeksiannon – myös itseä kohtaan. Sellaisten asioiden-, joista ei voi syyttää ketään, käsittely on vaikeaa, koska ei tiedä kenelle voisi antaa anteeksi. Minä olen aina pyrkinyt menemään täysillä eteenpäin, tekemään kaiken voitavani, taistellakseni takaisin.

Tässä tekstissä tahdon vielä kiittää ystävääni Akia. Hän on eräs niistä ystävistä vuosien takaa, joka on pysynyt rinnallani kaiken läpi, ja hän on paitsi osaava arkkitehti, myös erittäin luova herra ja melkoinen velho graafisessa suunnittelussa. Esittelin idean rakkauden tuomisesta osaksi FightBackiä ja Aki tykästyi siihen. Hän muovasi FightBack logosta LoveBack logon. Tämä tuo koko juttuun minulle vielä henkilökohtaisesti taas lisää syvyyttä, sillä LoveBack voi olla myös oman historian ja kaikkien niiden vanhojen kokemusten rakastamista. Vitsi miten hieno juttu. Kiitos Aki Markkanen <3

Tässä on Aki. Kuva on otettu vuonna 2013 ja tuo pito on eräs ensimmäisistä.

Onneksi taistelu – FightBack – jatkuu edelleen. Nyt olen ylpeä päästessäni esittelemään teille tason, jolle olen päässyt.

Pääsin myös hiihtämään Tunneäly Summitin jälkeen! #HelsinkiSkiWeeks on aivan mahtava tapahtuma ja olen saanut hiihtää tällä viikolla joka päivä – Olympia Stadionilla – näissa olosuhteissa! <3