
Olen entinen huippu-urheilija, joka liikkuu nyt, ja varsinkin viisi vuotta sitten, enemmän kuin uransa aikana. Olen onnistunut kuntouttamaan itseäni huimasti liikunnan avulla, mutta mikä on liikunnan ja urheilun ero?
Tänä lauantaina saan kunnian pitää puheenvuoron Pohjois-Karjalan Urheilugaalassa ja vaikka pidän itseäni jokseenkin alan miehenä, en osannut vastata tähän kysymykseen. Tai hetken mietittyäni osasin, sanaseppä kun olen, mutten ole varma onko määritelmäni oikea. ”Urheilu on tavoitteellista liikuntaa”. Tämän ajatuksen mukaan kuitenkin lähes kaikki liikunta on urheilua, koska joka ikinen liike tähtää jonkin tavoitteen täyttämiseen. Jos nenässä on räkää, se tukkii nenän ja sen vuoksi rään kaivaa ulos, onko kyseessä urheilusuoritus?
Ei tietenkään, mutta sehän on nimenomaan liike, joka täyttää tavoitteen!
Odotan lauantaita tosi innoissani, koska rakastan liikuntaa ja minulla itsellänikin on liikunnassa vielä monia tavotteita! En usko, että nostan nenän kaivamista kuitenkaan suuremmin esille, varsinkaan, koska minusta tuntuu, että puhuin itseni nurkkaan. Sen sijaan unohdan asian nyt ja keskityn siihen, että tapaan gaalassa varmasti monia urheilijoita ja pidän itseäni yhtenä heistä.
Harrastan aika montaa lajia, mutta pää-lajini on aivovamma-kuntoutus. Siinä lajissa ei ole kisoja, enkä usko, että kukaan pitää sitä oikeana ”urheiluna” mutta minulla on niin monia tavotteita, että valitsen sen lajikseni! Tässä lajissa ei ole kisoja, se on varmaan tylsin, mutta samaan aikaan monipuolisin laji ikinä ja koska se mahdollistaa niin monta muutakin lajia, teen tätä rakkaudesta lajiin!

Olen innoissani siitä, että ystäväni Hans kävi eilen asentamassa tämän hyllykön työhuoneeseeni ja minä täytin sen äsken palkinnoilla! 🤩 Vanhat urheilupalkinnot ovat vielä varastossa, mutta ne eivät edes mahdu tähän.