Skip to main content
Blogi

Unelmien evoluutio

Kirjoittanut 12.7.20201 syyskuun, 2020No Comments

*Kaupallinen yhteistyö; Lumo-kodit

Wikipedian mukaan Evoluutio viittaa sukupolvien myötä tapahtuviin muutoksiin biologisten populaatioiden periytyvissä ominaisuuksissa, mutta sehän nyt on selvää kaikille, eikö vain…? 😉

Minusta ehkä siisteintä on lajeille evoluution myötä tapahtuva adaptaatio, jonka myötä ne sopeutuvat paremmin elinympäristöönsä. Hyödylliset ominaisuudet voimistuvat, kun taas hankalat jäävät historiaan. Tämän myötä tiedän myös itse pystyväni sopeutumaan lähes mihin tahansa tilanteeseen! Eliölajeista jokainen pyrkii lopulta täydelliseen tasapainoon ympäristönsä kanssa. Ihminen on mielestäni kaikkien eliölajien kuningas juuri siksi, että se on kyennyt rokkaamaan läpi evoluution saavuttaen tason, josta muut eliölajit eivät voi edes unelmoida. Tämä johtuu pääosin siitä, etteivät ne yksinkertaisesti osaa unelmoida!

Tuon nyt evoluution hyvin mikroskooppiselle tasolle – yhteen yksilöön. En niinkään yksilön fyysiseen evoluutioon, vaan ennen kaikkea siihen, mikä erottaa ihmisen eläimestä, henkisiin kykyihin, mieleen ja ennenkaikkea unelmiin. Pätevätkö evoluution lait myös unelmiin?

Maailmankatsomuksemme ja suhtautumisemme eri asioihin muuttuvat läpi elämän, eikä mikään ole kiveen hakattua. Oma pääni on suorastaan pursunut unelmia läpi elämäni ja pienestä pitäen olen pyrkinyt jahtaamaan unelmia, ja jos olen kohdannut lävitsepääsemättömän esteen, olen vaihtanut kyseistä unelmaa. Kuulostaa helpolta, eikö vain? 😀

Vaikka se kuulostaisi helpolta, se ei tosiaankaan ole helppoa. Mitä vanhemmaksi olen varttunut ja pystynyt saavuttamaan eri virstan pylväitä, olen samalla luonut elämälleni sitä tasapainoista perustaa ja vakaata pohjaa. Siihenhän kaikki lopulta pyrkivät? Vakaan pohjan päällä on helppoa unelmoida, mutta siinä on aika vaikea antaa unelmien elää, adaptoitua ja muuttua – mutatoitua.

Entä jos uudet unelmat eivät toimi? Miten vakaan pohjan voi jättää paikalleen, ja silti kokeilla jotain uutta? Ihminen ei voi revetä kahtia – ei ainakaan vielä!

FightBack – ennen kaikkea aate, mutta myös avun ja inspiraation jakaminen, sekä tietysti kuntoutus, on minulle kaikki kaikessa. Kun koko maailma on vinksallaan, niin mielestäni on yhä tärkeämpää tuoda FightBack aatetta – inspiraatiota ja asenteen merkitystä pinnalle. Mikään ei ole kovinkaan vakaalla pohjalla, mutta yhdessä me voimme selvitä kaikesta. Tämän sanottuani joudun katsomaan peiliin ja miettimään omaa osaani FightBack asenteen levityksessä – olen vain yksi ihminen! Kaiken lisäksi olen hieman viallinen yksilö. Tarvitsen muun muassa unta ja lepoa enemmän, kuin vanhoina hyvinä aikoina. En edes osaa revetä kahtia, en ainakaan ilman vakavia seuraamuksia…

Tästä johtuen tahdon tehdä kaikesta mahdollisimman helppoa ja tasapainoista. Vaikka eräs unelmani on ollut asua Turussa samalla, kun FightBack lyö itsensä läpi, ymmärsin jo hyvän aikaa sitten, ettei niin ehkä ikinä tapahdu. Ei ainakaan jos joudun reissaamaan joka päivä. En saa itsestäni parasta irti, sillä en voi kuntouttaa itseäni vapaasti samaan aikaan, kun matkustan yli 100km/h vauhtia. Itse majoitus Helsingissä ei ole ollut ongelma, mutta jatkuva matkalaukku-elämä on. Se käy ennen pitkää melko raskaaksi varsinkin henkisesti, ainakin minulle.

Katsoin huvikseni asuntoja Helsingistä, jossa pääosa työkeikoistani ja parhaat kulkuyhteydet niihin loppuihin ovat, ja niiden hinnat olivat pelottavan korkeita! Siirryin etsimään vuokra-kämppää. Moni ystäväni asuu Helsingissä ja eräät heistä, kaverini Teemu ja Eevi majailevat osin Kalasatamassa. Soitin Teemulle ja kysyin, minkälainen mesta ja hän hehkutti sen maasta taivaisiin. Hän jopa ohjasi minut Lumo-kotien (http://www.lumo.fi) nettisivuille.

Vierähti muutamia viikkoja ja bongasimme vapautuneen kaksion Kalasatamasta! Se näytti tosi kivalta, joten siihen päätimme iskeä kiinni heti. En erityisemmin tykkää jäädä rannalle ruikuttamaan. Onneksi Lumo-kodeilla on kuitenkin sellainen systeemi, että jos kämppä ei lopulta oikeasti miellytä, niin sopimuksen voi perua kolmen arkipäivän sisällä tutustumiskäynnin yhteydessä niin, että kaikki rahat palautetaan.

Menimme katsomaan asuntoa ensi tilassa, täynnä intoa, mutta valmiina kaivamaan jokaisen vian esiin, jotta voisimme ilmoittaa ne ajoissa ja saada rahamme takaisin. Asunto kuitenkin miellytti meitä. Se itseasiassa jopa ylitti odotuksemme – tai ainakin joka suhteessa minun odotukseni! Saimme myös jutella tämänhetkisen asukkaan kanssa vuokranantajasta ja kuulimme pelkkää hyvää. Olin tietysti ottanut selvää firman arvoista ja kaikista perusasioista ennen, kuin edes lähestyin Lumo-koteja. Pakka oli kasassa ja tulevaisuudessa tulette kuulemaan silloin tällöin, miten unelmieni jahtaaminen maamme pääkaupungissa sujuu! Pysykää kuulolla 😉

Ps. Ja ainiin, ”asumisjärjestelymme” alkaa vasta elokuussa, joten eipäs hötkyillä Pekka! Tahdon tuoda esille myös sen, etten katoa Turusta mihinkään.