Luin tänään iltapäivällä HKI elinkeinoasioiden twiitin johon minut oli merkitty, koska twiitissä oli kuva minusta viime torstain TYP-päiviltä. Silmääni sattui heidän käyttämänsä häshtägit: #työttömyys ja #eiolehäpeä. Tämä sai minut ajattelemaan. Onko työttömyys häpeä?
Tunnen itsekin monia ihmisiä, jotka ovat työttömiä, kuten myös heitä jotka ovat aiemmin olleet työttömiä. Työ ei kasva puussa. Työmarkkinat ovat ailahtelevia ja oikean koulutuksen hankkiminen on kriittistä, mutta mikä on oikea koulutus? On aloja, jotka varmasti työllistävät ihmisiä myös tulevaisuudessa, kuten vaikkapa terveydenhuolto. Mutta kaikki eivät voi alkaa lääkäreiksi tai hoitajiksi, muuten heitä on liikaa. Työt loppuvat kesken, sillä osaamista on jo nyt enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Työ ei kasva puussa.
En ole itse mitenkään koulutustani vastaavassa työssä, tai noh… eihän minulla ole koulutusta. Töitä minulle kuitenkin on siunaantunut ja se on todella siistiä, sillä työ on tärkeää! Työ on tärkeää paitsi kansantaloudelle ja yhteiskunnan pyörimiselle, työ on tärkeää varsinkin ihmisille, meille jokaiselle. Edes vanhemmistani kumpikaan ei ole alkuperäistä koulutustaan vastaavassa työssä. Joskus täytyy olla valmis joustamaan ja kouluttautua kesken työuran jopa täysin toisenlaiseen ammattiin.
Jos minulta kysytään mikä työn hakijalle on oikean koulutuksen jälkeen tärkeintä, on vastaus asenne. Juuri siksi minut oli varmaankin työllistetty TYP-päiville. Kerroin tarinani, keskittyen varsinkin siihen, miten lähes mahdottomalta vaikuttavasta tilanteesta voi nousta ylös, ja ennen pitkää jopa työllistää itsensä. Tähän on vaadittu nimenomaan asennetta ja asenteeni nimi, on FightBack.