Toivo on paitsi rakkaan isoisäni etunimi, myös suunnattoman tärkeä asia. Olen käsitellyt viime aikoina päässäni isoja juttuja, niinkuin varmaan meistä jokainen tahoillaan. Yleinen tilanne, varsinkin taloudellinen sellainen, vaikuttaa synkältä. Yleisesti ei anneta hirveästi toivoa.
Toivoa kuitenkin on, aina.
Omat työni haihtuivat keväällä, kuin pieru Saharaan. En masentunut tästä, vaan keskityin kehittämään uutta ja nyt, kun kehitelmäni alkaa olemaan aika hyvällä mallilla, voi tuulettaa. Jos ei muuten, niin ilmanlaadun tähden. En huokaise vielä helpotuksesta, sillä kukaan ei tiedä minkä näköinen takapotku tästä korona-kriisistä vielä kehkeytyy, mutta minä ainakin tuuletan itsekseni.
Olen ylpeä!
Sain pitää eilen syksyn ensimmäisen yritys-keikkani Kotipizzalle. Tämä keikka oli määrä pitää ensin viime keväänä Helsingissä, mutta sitten tuli korona. Sitten tarkoitus oli esiintyä tänä syksynä Rukalla, mutta pitkän ja perinpohjaisen suunnittelun jälkeen, Kotipizzan Ruskapäivät järjestettiin Helsingissä, Trainers Housen studiolla virtuaalisesti. Ja se oli kokemus!
Kerroin mitä FightBack on juuri nyt.
Paikalla oli pieni joukko Kotipizzan väkeä ja kaikki sujui kuin tanssi. Tunsin aivan eri kaliiberin jännitystä, kuin vuosiin, sillä en ollut pitänyt vastaavaa esitystä ikinä. Puitteet olivat uudet, esitys oli uusi ja yleisö oli avaruudessa – bittiavaruudessa. Olo oli vähän kuin aikoinaan koulupojalla, mutta palaute esityksen jälkeen varmisti, että vaikken tuntenutkaan aihetta kuin omia taskujani, riskinotto kannatti. Ja nyt rajana on vain taivas!
Olen varma, että puhun aiheesta taas niin kauan, kun minulla on ainutlaatuista sanottavaa siitä, ja kun sanottavani tuntuu olevan ihmisten tiedossa, keksin seuraavan kulman. On hyvä muistaa, että koska maapallo on täysin pyöreä, ei täältä kulmat etsimällä lopu! 😉
Sitäpaitsi puhumaan oppii vain puhumalla, ja en malta odottaa taas seuraavaa keikkaani!