Tämän syksyn Kirjamessut järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 26-29.10. Saimme tyttöystäväni kanssa kutsun messukeskuksessa järjestetylle World Visioonin kummi-illalliselle heti 26-päivä illalla/yöllä, mutta jouduin jättämään dinnerin väliin, koska halusin olla skarppina perjantaina. Perjantai oli iso päivä, sillä kävimme heti aamusta kuvaamassa haastattelun Alexander Stubbin Alex-Talk jaksoon. Keskustelu sujui varsin rennosti, enkä edes muistanut, miten positiivinen ja energinen Alex on! Sain keskustelusta voimaa. Se tulikin tarpeeseen, sillä juttutuokion jälkeen oli ekat vielä vähän puolikuntoiset, mutta sitäkin paremmat, treenit! Harjoittelin taas kävelyä, ja nyt jokin tuntui loksahtaneen kohdalleen.
Kuvasimme perjantaina Alex-Talk jakson. Koko sessiota ei tallennettu Alexin kännykkään selfie-moodilla.
Kuvauksissa oli mukana myös dokumentin kuvausryhmä. Vielä ei ole oikea aika puhua tästä dokumentista, mutta aika lähestyy…Treeni oli kevyt, mutta sain roppakaupalla uusia työkaluja kävelypakkiin!
World Vision oli kuitenkin jo lahjoittanut meille liput, jotka olivat voimassa sunnuntaihin asti ja lauantaina messuilla olikin keskustelu, joka oli nähtävä! Keskustelun aiheena oli Mitä tekoäly merkitsee kirjailijan työn kannalta?
Koska keskustelu oli nähtävä… tottakai missasin sen! Olin varma, että keskustelu järjestetään lauantaina klo 15, mutta noin kello 14 huomasin, että sehän oli jo yhdeltä! Tarvitsen selvästi tekoälyä organisoimaan aikatauluni.
Sen sijaan, että olisin ehtinyt kuuntelemaan keskustelun tekoälyn vaikutuksesta kirjailijan ammattiin, sain miettiä aihetta sunnuntaina yksin tässä kelissä! <3
Päätin mennä messuille sunnuntaina siinä toivossa, että ehkä siellä mahtuisi liikkumaan. Päästyäni sisään huomasin, että messuilla oli paljon vieraita, mutta sekaan mahtui hyvin! Ja mikä vielä parempaa – kävelin messuille Töölöstä ja käytin koko matkan eilisen kysymyksen miettimiseen – Mitä se tekoäly oikeasti merkitsee kirjailijan työlle?
Kirjailijan työhän on pohjimmiltaan palveluammatti. Asiakkaat, Te, päätätte, kenen tuottamaa tekstiä luette. Olenko se minä, Karo Hämäläinen vaiko nyt jo kuvankaunis herra Tekoäly?
Uskon, että tekoälyn tuottama teksti on jo nyt monin verroin parempaa, kuin mikään mitä minä pystyn ikinä rustaamaan, mutta se ei vielä riitä, sillä ihmiset ostavat tarinan. Mutta tekoäly osaa jo kehittää myös erittäin koukuttavia tarinoita! Ei riitä. Ei ainakaan jokaisessa genressä.
Häh?!
Uskon, että asiakkaat haluavat tuntea lukiessaan kirjailijan kokemukset sydämessään. Tekoäly voinee tuottaa varsin hyviä täysin fiktiivisiä novelleja, mutta henkilökuvat ja omaelämäkerrat, ne jäävät meille. Ainakin toivon niin, sillä minun kirjailijan urani ei ole vielä ohi!
Messuilla oli tupa täynnä ihmisiä ja puheita pidettiin ympäri hallia. Tunsin olevani osa jotain suurta ja ehkä nyt alkaa olla aika…
Mietin ensimmäistä kirjaani, joka julkaistiin noin kahdeksan vuotta sitten. Se oli hyvä, mutta kirjan tarina on kasvanut! Toinen Mahdollisuus oli alku. Tulen vielä päivittämään tarinaa.
Seuraava ajatukseni: voisiko tekoäly tehdä sen?
En laittaisi rahojani sen varaan! Kirjaan täytyy tulla paitsi kaikki, mitä on tapahtunut, myös minkälaisia reaktioita ja tunteita tapahtumat ovat herättäneet minussa ja miksi?
Tekoäly voi ehkä vielä joskus kyetä tuottamaan kaiken tämän, mutta en aio pidättää henkeäni sitä odotellessa…
Kävin kääntymässä myös Ruoka ja viini messuilla, join kahvit Toman kanssa ja latasin repun täyteen Foodin herkkuja! 😛 Niihin herkkuihin ei tekoäly kajoa! #Tuotteetsaatu