Olen pahasti jäljessä. Olen ollut todellinen takamatkalainen aina siitä lähtien, kun minulla kävi todella huono tuuri noin 13 vuotta sitten. Olen pystynyt nauttimaan tästä huikeasta matkasta siitä huolimatta. Minua on siunattu monilla, mahtavilla mahdollisuuksilla!
Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu on ollut lähellä sydäntäni koko elämäni ajan ja olen kävellyt pisin metsiä kuntoutus mielessä jo vuosia. Hiljattain kuuntelin HS Vision – Olen Älykäs – podcastin, jonka vieraana oli ystäväni Jari Sarasvuo. Podissa Jari vannoi metsässä liikkumisen nimeen, ja olen juuri sen verran helposti ohjailtavissa oleva kaveri, että painelin korpeen lähes suoraan! Jari ei tietenkään viitannut podissa mitenkään aivovamma-kuntoutukseen, mutta olen kuullut kuntoutus hyödyistä toisaalta. Ja pidän itseäni jo melko hyvänä kokemusasiantuntijana aiheessa.
Mielestäni super inspiroivaa, on tapa nähdä myös esimerkiksi kehonhallinta, sosiaaliset taidot ja tapa ilmaista itseään, älykkyytenä. Olen itse kasvanut muotissa, jossa pidin älykkäänä lähinnä matemaattisia taitoja. Siellä jopa ”kielipää” oli asia erikseen. Vaikka oma kehonhallintani oli joskus huippuluokkaa, en pitänyt sitä mitenkään älykkyyden mittarina. Urheilu oli urheilua, mutta se oli asia erikseen. Liikuin luonnossa milloin ja miten halusin, koska se oli kivaa – en tiennyt sen kehittävän minua – ainakaan ÄLYLLISESTI.
Olin kuitenkin täysin samaa mieltä Sarasvuon kanssa siitä, että kehon kyky mukautua erilaisiin käskyihin vaatii erilaista älykkyyttä – tietenkin! Aiemmin en vain ollut koskaan ajatellut asiaa sitä kautta.
Seuraavaksi mietin, kuinka kovan iskun älykkyyteni oikeasti saikaan silloin 13 vuotta sitten. Tiesin aivovamman vaikuttaneen muistiin ja fyysisiin kykyihini, mutta pidin itseäni silti jokseenkin yhtä älykkäänä. Älykkyydelläni vain sattui olemaan monia haasteita, kuten itseilmaisu.
Mutta haasteet on tehty voitettavaksi!
Liikkuminen todistetusti edistää uuden oppimista, on hauskaa ja Suomessa on paljon metsää. Se on täynnä raikasta, puhdasta ilmaa ja monipuolista maastoa. Siellä liikkuminen kehittää kehonhallintaa, ja siten myös älykkyyttä. Löysin yhtäkkiä itseni tilanteesta, jossa mahdollisuuksia on paljon! Rakastan uusia mahdollisuuksia. Näihin tarttuminen on pelkkää voittoa voiton perään!
Minulla on yhä monia haasteita, niin kuin meillä kaikilla. Silti koen itseni erityisen onnekkaaksi aina, kun saan tehdä kiriä metsästä käsin!
Maastossa on paljon luonnollisia haasteita, joiden kanssa on tärkeää olla varovainen.
En voi uskoa, miten hyvin pystyn jo liikkumaan tuolla! Vuosien työ tuli taas mieleeni.
Puolukka-aika alkaa olla käsillä! 😛