Muutama päivä sitten olin elementissäni <3
Viime viikko oli mahtava – tein sitä mitä rakastan – sitä minkä osaan. Vietin sen Rukalla laskettelemassa ja aluksi olin aivan hukassa! Olihan edeltävästä kerrasta yli 1,5 vuotta aikaa. Tiesin, että osaan lasketella, mutta en tosiaankaan tuntenut oloani kotoisaksi suksien päällä. En aluksi. Jokainen lasku tuntui kuitenkin vähän edeltävää paremmalta ja heti kolmantena lasku-päivänä tunsin, että täältä tullaan!
Etsin myös vähän pehmeämpää lunta rinteen vierestä ja erinomainen matkakumppanini osui puhelimen kameralla pariin laskuuni. Kuvasimme lyhyen videon, josta näkyy nykyinen tatsi laskettelusuksien päällä. Myös fysioterapeuttini Marko näki tämän:
Kävin tänään treenaamassa Markon kanssa ja nyt oltiin asian ytimessä! Teimme monta harjoitusta, mutta keskityimme pääosin ”sipsuttelemaan”. Lopuksi katsoimme pari liikettä, joilla pystyisin kehittämään nilkan tukilihaksia. Miksi juuri niitä?
Moni asia, joka arkisessa toiminnassani ei toimi toimii hyvinkin, kunhan minulla on jaloissani laskettelumonot. Monot lukitsevat säären, nilkan ja jalkapöydän stabiiliin pakettiin, jonka päällä kehoni uskaltaa toimia vapaasti.
Kehoni ei pelkää toimintaa tietoisesti. En vain osaa yksinkertaisesti käskeä sitä toimimaan toisin. Kehoa voi silti opettaa ja keho voi oppia vaikka ja mitä! Koko kuntoutus on ollut yhtä pitkää opetus-prosessia ja kaikkein jännintä tässä on se, että osaan kohtalaisesti joitain hyvinkin vaikeita aktiviteetteja, kuten laskettelua, mutta jotkin ihan perus taidot ovat hyvin hukassa.
Olen valmis palaamaan takaisin niihin ihan perus asioihin – taas kerran – saadakseni nekin taidot haltuun. Nyt pitää kiristää nilkat!😜 Ne treenit eivät ole niitä jännimpiä… mutta nyt on mentävä takaisin sinne, mistä onnistunut liike lähtee. (Tai no… kaikki lähtee aivoista, hermoradoista ja lihaksista, mutta niin laskettelu- kuin kaikki muukin nykyinen aktiviteettini, lähtee fysioterapia treenistä!)