Kaikki tuutit ovat täynnä Ukrainaa ja Putinin törkeää hyökkäystä sinne. Tilanteen saadessa alkunsa aamuyöllä, 24.02.2022, koetin vielä epätoivoisesti luikkia pakoon Omicron nimistä kutsumatonta vierasta. Nämä kaksi asiaa eivät ole mitenkään samoissa mitoissa, mutta samalla kun Putin julisti sodan, minä jouduin taipumaan. Olin henkilökohtaisesti nuhainen, mutta se oli huolistani pienin.
Myös minä olen seurannut silmä kovana uutisia, eikä tässä tilanteessa ole mitään järkeä! Varmaankin luotettavista lähteistä kuuluvien tietojen mukaan, Venäläiset sotilaat lähtivät joukolla Ukrainaan ”vapauttamaan” sorrettua kansaa, kunnes törmäsivät siihen, että Ukrainalaiset siviilit heittäytyivät ryhmänä tankkien alle. He törmäsivät ihmishenkiin, eivätkä yksinkertaisesti ymmärtäneet mitä tapahtui ja miksi? – Hehän tulivat auttamaan!
Ainakin minä tunnen empatiaa tällä hetkellä kaikkia kriisin kärsijöitä kohtaan. Tämä on sota, jossa kukaan ei olemaan voittaja.
Tahtoisin tehdä ja sanoa paljonkin, mutta tähän asiaan minulla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta. Tietoni ja taitoni riittävät taas vain sanomaan, miten kiitollinen Suomen kansalainen olen. Asiat, joita ei perus arjessa edes ajatellut, kuten uutisten luotettavuus, nousevat oikeaan arvoonsa. Mieleeni nousee Vastuun FightBack kirjan haastattelu, jonka sain tehdä Aki Linnanahteen kanssa. Sillä, joka päättää, mitä uutisia kansa kuulee, on pelottavan suuri voima ja sen voiman nimi on vastuu.
Tahdon toivottaa Ukrainalaisille voimia – FightBack.
Nyt meidän pitää pyrkiä pitämään huolta itsestämme, sillä viimeinen viikko on ollut ainakin minulle henkisestikin raskas – tahtoisin silti antaa edes osan henkisistä voimistani niille, jotka ovat oikeasti kovilla. Fyysisesti pyrin ottamaan vielä rauhassa, koska olen kuullut ja lukenut kovia kertomuksia long-covid oireista. Nyt on aika parantua.
Olen tehnyt rauhallisia kävelyitä aamuin illoin ja taivastellut sitä, kuinka super onnekkaita olemme, saadessamme elää täällä. Saamme toivoa ja tehdä voitavamme sen eteen, että sota pysyisi edes jossain aisoissa! On kuitenkin tärkeää myös nauttia joka hetkestä täysillä. Vaikka asiat täällä ovat vielä surrealistisen hyvin, on pelko 1340km rajanaapurimme toimista taas ponnahtanut pintaan. Tämä on nostanut puheisiin myös NATO-jäsenyyden.
Putin on jo hävinnyt sodan, mutta epätoivoinen hullu diktaattori, jolla on ydin aseita käytössään on vielä pelottavampi kuin samoilla aseilla varustettu hullu diktaattori. En edes uskalla ajatella, millaista jälkeä ydinaseet tekisivät näihin kuviin. Toivottavasti sellaista ei nähdä koskaan.
Ainakin minä olin jo tuudittautunut siihen, että olisimme ihmiskuntana saavuttaneet sen tason sivistyksen, että tulevaisuudessa keskittyisimme kehittämään itseämme, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Toivottavasti se on sitä pian. <3
PS. Tämä video käsittelee tilannetta mielestäni hyvin: https://www.ted.com/talks/yuval_noah_harari_the_war_in_ukraine_could_change_everything