Minne tylsät rutiinit ovatkaan taas vieneet minut?
Eilisen jälkeen olin rätti-poikki-puhki. Vielä illalla ajattelin, että ”huomenna pitäisi treenata, mutta tällä kertaa en jaksa! Aion nukkua pitkään, enkä tee yhtään MITÄÄN.” Päivällä oli palaveria, treenejä ja paljon kävelyä, ja illalla pääsin Punttikomedian ensi-iltaan.
Sitten tuli aamu ja nousin.
Katsoin kelloa ja yllättäen, se oli vasta 07:20! Tämän kunniaksi menin rutiinin omaisesti tekemään aamun hengitysharjoitukset pihalle. Koska keli oli kaunis, niin päätin tehdä harjoitusten päälle vielä fyysisiä harjoituksia ja lähteä happihyppelylle. Palatessani kotiin, oloni oli niin mahtava, että lähdin treenaamaan Urheiluhallille. Kellon lyödessä 12, huomasin tehneeni kaikki siihen astiset ”normi päivän” treenit. En vaivautunut ajattelemaan – vedin rutiinilla!
Lähdimme ajamaan Turkuun ja aloin kirjoittaa teille. Mietin, että miten ihmeessä sain itsestäni tämän irti?!
Voisin päivitellä vaikka koko loppu postauksen, mutta nyt on aika mennä aiheeseen: RUTIINIT ja mistä ne tulevat?
Olen viettänyt tarpeeksi monta samanlaista onnistunutta raskasta treeni päivää, että tiedän tämän tuovan voittaja fiiliksen. Ja parasta tässä on se, että saan keskittyä omiin juttuihini koko loppuviikon. Paitsi että päädyin äsken vielä venyttelemään lähes kahdeksi tunniksi.
Tiedän, että vaikka itsekin olen käsitellyt treeniä välillä enemmänkin hauskanpitona ja vaikka punttisalilla aktiivisesti käyminen voi toisinaan olla yhtä komediaa, niin liike on lääke. Olen todella kiitollinen siitä, että olen pystynyt tekemään venyttelystä rutiinin! Rutiinit eivät ole supervoimia, mutta lopputulokset ovat samaa luokkaa.