Lumiset roiskeet eivät yleensä häiritse minua!
Rapatessa roiskuu. En tunnu pääsevän roiskeilta suojaan vaikka omista raksa-kokemuksistani on kulunut jo hyvän aikaa yli 15-vuotta. Osumaa tulee tasaisen jatkuvasti.
Ihmiskeho on maaginen kokonaisuus. Keho koostuu vain tärkeistä osista ja rikon kokoajan jotain tärkeää. Vaikka aivot ovat kehon ohjauskeskus, tuntuu selkäranka olevan kaiken ydin. Minä remontoin jatkuvasti kumpaakin!
Parasta aivoissa on se, että ne ovat plastisuutensa vuoksi muovautuvat. Voimme itse vaikuttaa siihen, mihin aivomme pystyvät tänään ja huomenna. Olen ottanut elämäntehtäväkseni rakentaa aivoihin mahdollisimman monipuoliset yhteydet ja parasta on se, että jos pystyn avaamaan uuden yhteyden vaikkapa hiihtämällä, voivat aivot käyttää sitä yhteyttä myös muihin aktiviteetteihin.
Siksi olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon kaikkea, kaikkia hyviä juttuja, aina siihen asti, kun seinä tulee vastaan. Viime aikoina tuo seinä on ollut minulle tuo selkä. Olen tavattoman kiitollinen siitä, että kiropraktikko nimeltään Kari Kause on ottanut minut siipiensä suojaan.
Pari vuotta sitten selästäni pullistui pari välilevyä, yksi välilevy räjähti ja se vei jalat alta. Kari antoi minulle monien hoitokertojen lisäksi erinomaisia itse toteutettavia liikkeitä, joilla sain reilu parissa vuodessa selän kuntoon. Sain kivut kuriin niin, että olen pystynyt toteuttamaan eri urheilumuotoja jo hyvän aikaa.
Olen tehnyt paljon kaikkea. Olen onnistunut monesti, mutta olen myös epäonnistunut kivuliaasti. Epäonnistuin viimeksi viikko sitten.
Olimme hiihtämässä ja tokalla kierroksella sukset tökkäsivät kuin seinään kesken pitkän ja loivan alamäen. Olin syöksy-asennossa, enkä ehtinyt ottaa käsillä vastaan, vaan pamahdin tonttiin suoraan otsa edellä! Se pisti vähän puhaltelemaan. Onneksi latu ei ollut jäinen.
Näinä aikoina treenaan lihaskuntoa säännöllisesti ja käyn salilla vähintään säännöllisen epäsäännöllisesti. Painojen ja tangon kanssa pelailu niskan takana on muodostanut niskaan kivan kyhmyn jo entuudestaan ja tuo kyhmy paisui tuplasti yhtä isoksi kaatumisen jälkeen! Niskaa myös aristaa kallistaessa päätä sivuille. Päätin mennä keskiviikkona lääkäriin varmistaakseni, ettei mitään ole hajalla ja sain huojentavan diagnoosin röntgen kuvien jälkeen – ei murtumia. Sitten jaoin röntgen kuvat Facebook sivuilleni ja monien sivun seuraajien joukkoon mahtuu myös lääketieteen huippu-ammattilaisia, ja osa heistä näki murtuman TH1 Spinosus kohdassa.
Siitä vähän muhkuraa…
Ja tässä röntgen kuvaa yläselkä niska akselilta.
Kyselin aiheesta lähipiiriltäni ja tarjosin käyttöön alkuperäiset kuvat, mutta diagnoosit olivat hyvin ristiriitaisia! Osa näki jotain hämärää, osa ei. Yhtäkaikki, sukset joutavat hetkeksi naulaan. En hiihdä ainakaan mäkisiä lenkkejä lähitulevaisuudessa. Finlandia hiihdon lenkki on varmasti super haastava ainakin minun tasapainolleni, joten joudun ehkä laittamaan vähän jäitä hattuun senkin suhteen. Sen sijaan harjoittelin hiihtämään jalkoja liu-uttaen salin lattiaa pitkin villasukilla eilen ja siinäkin on vielä niin monta haastetta, että harjoiteltavaa riittää!
Teen tosi paljon kaikkea hyvinvointini eteen ja joskus sattuu niskaan, kun taas toisinaan paleltuvat jalkapohjat. En kuitenkaan vaihtaisi kuntoutuksen tuomia huimia edistysaskeleita mihinkään! Tekevälle sattuu, mutta jos ei tee mitään, ei tapahdu muutakaan.
Lennän helmikuun alussa Lontooseen, missä minulla on tosi tärkeä työjuttu. Siihen asti minun täytyy selvitä yhdessä osassa, joten ehkä tämä rajoite on ihan hyvä juttu… Rapatessa kuitenkin roiskuisi.