Erosimme tyttöystäväni-, eli nykyään ex-tyttöystäväni, kanssa. Eroon ei liittynyt mitään draamaa tai kolmansia osapuolia. Tiedän, että eroja tapahtuu jatkuvasti, eikä tässä ole mitään ihmeellistä, mutta minulle tämä on valtava asia.
Eroon liittyi surua. Siihen liittyy edelleen paljon surua. Seurustelimme noin 8,5 vuotta. Saimme tehdä uskomattomia juttuja yhdessä. Saimme kokea asioita, joita kumpikaan ei olisi ikinä päässyt kokemaan yksin. Päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Kiitos siitä, mitä me saatiin <3
Rakkaus ei ole kuollut mihinkään ja se tekee tästä tavallaan todella vaikeaa – se tekee tästä myös kivuliasta. Mutta toisaalta, tämä saattoi pelastaa suhteemme. Voimme jatkaa ystävinä ja kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Asetun taas kotikaupunkiini Turkuun, jossa suuri osa perheestä- ja ystävistäni edelleen asuu.
Kunnioitan ex-avopuolisoni yksityisyyttä niin, etten vatvo tilannetta sen enempää. Syy, miksi kirjoitan tästä, on halu päästä tilanteesta yli. Aluksi en halunnut puhua kenellekään, mutta uskon, että puhuminen on paras apukeino. En kuitenkaan halua puhua erosta julkisesti. Sen sijaan kokeilen käydä asiaa maanantaina läpi ammattilaisen kanssa. En tiedä miten päästä tästä yli yksin. Onneksi minun ei tarvitse.
Tahdoin saada asian pois rinnaltani nyt, sillä en tahdo työkykyni kärsivän erosta enempää. Minulla oli kaksi päivää sitten esiintyminen Scandic Hamburger Börsissä ja oli hirveää puhua ihmisille, kun ei voinut hymyillä.
Lopulta tämänkin tilanteen voi nähdä ikäänkuin testinä positiivisuudelle. Positiivisuus on uskoa tulevaisuuteen ja uskon – tiedän – että tämäkin helpottaa. Olen rikki, mutta tämä ei ole lopullista. Rakkaus voittaa. LoveBack. Emme tahdo kommentoida asiaa julkisesti.
PS. Kävin äsken hiihtämässä ja liikunta tarjoaa minulle keinon saada ajatukset muualle. Minulla on huomenna haastattelu golf messuilla kello 12.30. Käymme haastattelussa läpi mm. juuri voittamaani Vuoden Paragolfari titteliä. Ensi kesästä tulee golf-kesä!