Tämä päivä on taas ollut yksi niistä raskaammista.
Aamun ekat maski kuvat!
Heräsin kukonlaulun aikaan treenaamaan, kuten aina, ja siitä se sitten lähti! Laitoin tukan putkelle, menin yksiin kuvauksiin, toisiin kuvauksiin, kävin kotona syömässä ja hyppäsin junaan. Olen matkalla Kuopioon, koska minulla on töitä siellä huomenna. Palaan huomenna etelään, sillä osallistun sunnuntaina kuvauksiin Turussa. En nuku seuraavaan viikkoon kahta peräkkäistä yötä samassa kaupungissa.
Olenko ihan eilisen teeren poika, vai onko teidänkin mielestä omituista, että KÄTENI meikattiin ennen kakkos kuvauksia? Kaikkea sitä näkee… 😅
Tälle videolle puhuminen oli sydämen asia, kiitos, että pääsin mukaan!
Meinaan poksahtaa – miltei räjähdän onnesta!
Kuvaaja, Jaakko Itäaho, on eräs niistä laskuskenen tekijöistä, joita olen katsonut ylöspäin niin kauan kuin muistan! Nyt hän nappasi puhelimeni ja otti selfien kanssani!
Työtä voi tehdä rahan takia, mutta optimi tilanne on se, että uskoo siihen, mitä tekee. Silloin työnteko on kuin juhlaa ja antaa elämälle merkityksen. Minun ei tarvinnut olla kauaa ilman tuota merkityksen tunnetta, ennen kuin tunsin tyhjiön sisälläni. Se oli hirveä tunne.
En todellakaan tarkoita sitä, että koko ajan täytyisi saada tehdä jotain, mutta hyvää on hauska tehdä! Ja mitä rahaan tulee, niin kaikkea ei mitata rahassa. Jotkin jutut ovat mittaamattoman arvokkaita. Vaikka Pyhällä Hengellä ei elä, kai? uskon, että hyvä vetää hyvää puoleensa. Siksi teen hyviä juttuja epäröimättä.