Olen positiivinen kaveri. Tykkään nauraa ja nauran, vaikka aina ei olisikaan hymy herkässä.
Ennen lähestulkoon häpesin tätä, sillä minulle on tärkeää olla aina aito. Jos joskus hymyilin väkisin, ja nyt voin myöntää että sitäkin sattui, en ollut, missään nimessä valmis myöntämään sitä. Elämä oli mielestäni niin siistiä, että tahdoin antaa jokaiselle naurunpurskahdukselle jonkin syyn. Pelkäsin, että muuten minua ei pidetä aitona.
Tämän aamuinen maisema oli kaikkea muuta kuin aurinkoinen.
Mutta aina ei ole oikeasti hauskaa.
Olen kuitenkin super tyytyväinen siitä, että nauroin silti! En minä halunnut huiputtaa ketään tietoisesti – minä vaan halusin, että minulla olisi oikeasti hauskaa. Kun nauroin jatkuvasti, vaikeista lähtökohdistani huolimatta, niin yhtäkkiä minulle tulikin oikeasti hauskaa. Olen kuullut joskus sanottavan, että nauru tarttuu, ja voin hymyssä suin todeta, että se pitää paikkansa!
En ole koskaan osallistunut naurujoogaan, mutten ainakaan usko, että siellä kerrotaan vitsiä toisen perään. Uskon ihmisten hyötyvän siitä siitä huolimatta.
Viimeinen vuosi on ollut minulle kohtuullisen vaikea, mutta pyrin olemaan vaikeuksista hiljaa, koska tunnen olevani niin paljon paremmassa asemassa kuin monet. Vaikka työni ovat kärsineet kovasti kriisistä, tiedän, että täältä tullaan vielä! Ja olen pystynyt tekemään paljon erilaisia hommia. Toiset ihmiset, teknologia ja lopulta yhteistyökumppanit, mahdollistavat paitsi selviytymisen, jopa rokkaamisen tässä tilanteessa. Jos en saa kitaraani vireeseen, niin syyllinen siihen löytyy peilistä! 😀
Kun seison yksin kotona koneella, niin joskus oheistoimintaa on pakko kehittää tyhjästä. Joskus katson itseäni katosta kärpäsen silmin ja nauran! ”Tuolla ihmisellä on päässään miljoona kertaa monimutkaisemmat ajatukset kuin minulla, eikä hän osaa tehdä niillä mitään hauskaa! Onko tuo muka fiksua?” Sitten alan nauraa itselleni ja äkkiä minulla on parempi olo.
Yksi parhaista puolista avantouinnissa on se, että kylmässä, pää tyhjenee automaattisesti. Kun itsensä pakottaa jäiseen jorpakkoon. silloin ei huoli eilistä – ei huomista. Silloin vain hengittää. En kuitenkaan käy kylmässä tämän takia – ainakaan en aloittanut sitä sen vuoksi.
Eilen oli hymy herkässä, mutta tänään nauratti! Parasta kameroissa on se, että niillä voi pakottaa itsensä nauramaan.
Kävin avannossa jo tänään aamulla, mutta kerran aiheeseen päästiin, taidan mennä nyt uudestaan.
Kiitos terapia-tunnista – nyt en ajattele!