Parantava Pakko

Saan valtaisat määrät positiivista palautetta oikeastaan joka tuutista ja olen hyvin kiitollinen tästä! Ihmiset kuitenkin ovat, ehkä ihan ymmärrettävästikin, sitä mieltä, että voisin vähän höllätä. Uskon, että suurin osa ajattelee vain minun parastani ja minäkin tiedän, että kehitys tapahtuu levossa. Ennen lepoa pitää kuitenkin painaa vähän hommia.😉 Lepo on mielestäni avainasemassa, koska kykyni ovat niin pahasti heikentyneet, että minun pitää olla erittäin skarppina, toteuttaakseni edes ”mukiin meneviä suorituksia”…

Olen kuitenkin jo kuntoutunut huomattavasti ennusteita paremmin – pakko minun on tehdä jotain oikein?

Näin ainakin uskon ja se tarkoittaa sitä, että aion jatkaa samaa rataa!

Tässä radassa on kuitenkin eräs pieni ongelma. Se on se, että viimeksi kun kaikki oli mennyt hyvin aikansa, räjähti selkärangasta yksi välilevy ja sitoi minut sänkyyn viikoiksi. Se veti minut kirjaimellisesti polvilleen, mutta se myös opetti minulle jotain. Se opetti, että kun vetää täysillä, niin kaikki, ne pienimmätkin asiat, pitää osata ottaa huomioon.

Asia, joka alkaa pikkuhiljaa oikeasti valjeta minulle on se, ettei kaikessa tarvitse olla paras. Tiedän, että tämä voi olla kaikille muille jo aivan itsestään selvää ja moni ehkä tuhahtelee lukiessaan tätä. Mutta minä olen tähdännyt aina pilviin, ja niiden yli. Mitä tulee käymään, jos en enää tähtää sinne terävimmän huipun päälle ja yli? Jaksanko vielä tehdä töitä? Loppuuko kehitykseni?

Tällaisten kysymysten kanssa painin päivittäin ja voin kertoa, että se ei helpota yhtään, ettei ”moni toinenkaan yhtä pahojen vammojen kanssa kamppaileva”  toimi näin. Meillä kaikilla, ihmisistä jokaisella, on tietty määrä mahdollisuuksia tässä elämässä. Minulle kävi vuosia sitten pikku haaveri, joka löi oven lukkoon satojen mahdollisuuksien edestä ja tahdon tehdä kaiken mahdollisen, jotta pystyisin avaamaan noista lukoista monia. Sen eteen on pakko tehdä töitä. En käsittele tässä tekstissä sitä, kuinka käy jos lopetan aivojeni haastamisen. Tuo kolmen kirjaimen lyhennelmä on mielessäni usein. Minun on pakko liikkua, jotta pääsisin karkuun.

Tämä pakko on parantava pakko.