Skip to main content
Blogi

Pekka – päätä mitä et tee

Asioiden loppuun vieminen – morjens, miten tärkeä aamu. Valitse taistelut, joihin osallistut.

Olen ostanut itselleni jäsenyyden Jari Sarasvuon FightClubTMG valmennukseen ja kokenut jo pariin otteeseen, että jos nyt lopettaisin koko kurssin, olen saanut jo enemmän, kuin rahoilleni tyydyttävän vastineen, mutta olen ollut väärässä. Asioiden loppuun vieminen, on nimittäin aihe, jossa minullakin on huomattavia haasteita. Minun täytyi kuulla tämä. Minulla on monia ideoita, projekteja, jotka olen jo aloittanut ja yksinkertaisesti, minulla on monta rautaa tulessa. Rehellisesti sanoen, joskus tuntuu, että ihan liian monta.

Olen tarttunut melkein kaikkiin mahdollisuuksiin, joita kohdalleni on siunaantunut. Ajattelin aiemmin, että olen uskomattoman onnekas, kun niin monet eri tahot tahtovat tehdä työtä kanssani. Ei kuitenkaan ole ihan päivänselvää, että saisin enää ikinä tehdä töitä tämän erittäin vakavan aivovammani vuoksi. Olen ajoittain löytänyt itseni haukkomassa henkeä solmun keskellä – solmun, johon olen joutunut, kun yritän tehdä liikaa. Yritän vastata kaikkien kuviteltuihin odotuksiin.

En ole pystynyt kaikkeen.

Tiedän, että minulla on monia alibeja, joiden taakse voisin piiloutua. Olen aika varma, että minun pitäisi nimenomaan sekä laskea sitä rimaa ja pienentää erä-kokoa. Minun pitäisi kuunnella viisaampia. Miksi en tee niin? Miksi yritän väkisin tasapainoilla nuoralla, jonka toisessa päässä oli tuttua ja turvallista, kun taas toisessa päässä on vain epävarmuus. Matka sinne toiseen päähän, on hyvin epävarma, enkä edes tiedä, mihin voin pudota jos epäonnistun?

Olen kuullut joitain hypoteeseja, eivätkä mitkään niistä sovi lasten korville.

En myöskään tahdo pienentää sitä, valmennuksessa nyt jo kuuluisaksi tullutta erä-kokoa, enkä varsinkaan laskea rimaa. Palaan aina ajatuksissani siihen samaan marraskuiseen iltaan, jolloin tivasin Jari Sarasvuolle kiven kovaan, että vaikken vielä osaa juosta, niin jonain päivänä minä tulen juoksemaan maratonin maaliin! Muistan, kuinka Jari otti tavoitteen vastaan: ”tuohan on hullua!”

Niin tai näin, tuo tavoite, ja varsinkin sen julkiseksi tekeminen, on antanut minulle motivaatiota kuntouttaa itseäni täysillä. Olen jo juossut puolimaratonin, ja kehtaan väittää, että osaan jotenkuten jo jolkotella, eli hölkätä. En usko, että olisin onnistunut näissä asioissa, jos en olisi kurkottanut taivaisiin. Jäljellä on vielä kuitenkin paljon töitä – vähintään 20km työtä. Olen kuitenkin viisastunut tämän matkan aikana ja ymmärtänyt, että on se maraton siellä vielä vähän syksymmälläkin. Maailmassa on monia muitakin haasteita, joihin voin yrittää vastata. En yksinkertaisesti ehdi vastaamaan niihin, jos juoksen jatkuvasti.

Tahtoisin tuoda esille sen, että jokainen meistä vastaa erilaisiin ärsykkeisiin, ja jokainen myös valitsee oman tapansa työskennellä. Aivan hiljattain olen huomannut, kuinka tärkeää on olla joskus itselleen armollinen, jos ei saavuta niitä asettamiaan tavotteita. Olen myös huomannut, suorastaan rakastunut siihen, miten huomaan olevani jostain asioista täysin erimieltä, kuin Jari! Oppia ikä kaikki, ehkä Jari vielä käännyttää minut, mutta on todella arvokasta, kun joku nostaa asiat esiin täysin eri näkökulmasta. Se herättää niitä ajattelun aminohappoja.

Lopuksi tahdon kiittää tärkeän asian muistuttamisesta tämän päivän valmennuksessa – PÄÄTÄ MITÄ ET TEE! Minun pitäisi tatuoida tuo verkkokalvoilleni. Innostun liian herkästi ja lähden mukaan kaikkeen tarpeeksi innostavaan. C’mon Pekka, päätä mitä et tee.

Olen miettinyt sitä koko päivän – päätä mitä et tee. Karsiminen on vaikeaa, mutta aion aloittaa nyt.

Olen oppinut rakastamaan sitä, kun huomaan olevani väärässä. Toki kokemus on huomattavasti parempi, mikäli huomaaminen tapahtuu ajoissa!