Skip to main content
Blogi

Olisiko jo aika painaa jarrua?

Nyt en puhu ainoastaan hiihdosta, vaikka minun täytyy myöntää, että jarruttaminen ladulla, on minulle hyvin vaikeaa. Voin pureutua siihen myöhemmin, tai erittäin mieluusti, vain opettaa kehoni hallitsemaan senkin, mutta nyt aihe on moninainen – pitäisikö minun hidastaa?

En tahtoisi mussuttaa aina ”entisestä elämästäni” mutta kun silloin kaikki oli niin yksinkertaista. Tiesin mitä tehdä ja olin siinä hyvä. Sitten kehoni unohti kaiken ja aloin opettelemaan kaikkea oikeasti alusta, mutta vähän monimutkaisemmin. Vaikka tiesin, miten asiat tehtäisiin, niin kehon opettaminen alusta alkaen uudestaan… ei ole ollut niin helppoa. Ei sillä, että se olisi helppoa kenellekään, mutta aivovamman ja tosi monen vioittuneen hermoradan jälkeen tämä on myös fysiologisesti tosi haastavaa.

Olen saavuttanut tason, jossa keho on opetettu hyvälle perustasolle ja aivojen lähettämät signaalit tavoittavat lihakset melko tasaisesti – nyt tie mutkistuu – pitääkö minun tehdä valintoja ja vähän rajoittaa, mitä kaikkea teen?

Toisaalta tiedän, että monipuolinen harjoittelu pitää paitsi mielenkiinnon yllä, tekee hyvää myös aivoille. Jos tahdon kuitenkin kehittyä oikeasti hyväksi taas jossain, minun täytyy ehkä myös panostaa siihen lajiin täysillä.

Juoksemisesta en ole yhtään huolissani, sillä se kulkee hyvin kaiken muun rinnalla, eikä minulla ole maratonin lisäksi varsinaisia tavotteita siinä, mutta laskettelu, hiihto ja golf.

Jokaisessa lajissa on omat hyvät ja hieman riskaabelit puolensa.

Golf on haastavaa, keskittymistä vaativaa ja onhan se nyt ihan törkeän siistiä! Niille onnistumisen tunteille on vaikea löytää vertaista. Mutta jos joku laji vaatii paljon aikaa, niin se on golf! Olen ollut aivan sunnuntai golfari ja aikaa on mennyt melkein yhtä paljon, kuin muihin lajeihin yhteensä. Mutta onhan se nyt kivaa, eikä siinä ole ainakaan välitöntä hengenvaaraa – paitsi jos saa pallosta päähänsä.

Hengenvaarasta puheenollen… eiköhän mennä mäkeen! Moni on kysynyt jo vuosia, että ”kuinka uskallat mennä vielä mäkeen?” Viime vuosikymmenen puolella vastaus oli vielä helppo: ”enhän minä nyt edes pysty enää tekemään mitään järin vaarallista enää rinteessä.” En ole ihan varma pitikö tuo paikkaansa silloinkaan, mutta olen erittäin varma, että nykyään täytyy varoa! Kehon-hallintani on kehittynyt niin paljon, että pystyn käyttämään suksia jo oikein. Reaktio-kykyni taas… on tästä huolimatta vielä vähän lomamoodissa, ja se ei ole turvallista. Rinteissä on usein yllätyksiä, joiden johdosta kova vauhti vaatisi hyvin nopeita reaktioita. Ilman niitä löydämme jopa hengenvaaran.

 

 

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Pekka Hyysalo (@fightbackpekka) jakama julkaisu

Murtomaahiihdosta hengenvaara sen sijaan puuttuu. Se on vaatinut ainakin allekirjoittaneen kohdalla tosin melko korkeaa kipukynnystä. Hiihdosta haastavaa tekee se, että nilkat pääsevät taipumaan murtsikka-monoissa melko vapaasti, enkä vieläkään hallitse niitä nilkan pieniä lihaksia tarpeeksi hyvin. Ne pienet lihakset näyttelevät super tärkeää roolia tasapainoaistin toiminnassa ja kun ne eivät toimi, niin tuloksena ovat mm. kipeät kankut, peppu, sormet ja selkä. Mutta se mikä tekee lajista tosi hienon, on sen vaatima koko vartalon aktiivisuus. Ja samoin, kuin laskettelussa, kaatuminen johtuu AINA omasta virheestä. Virhearviot liittyvät yleensä omiin kykyihini, vireystilaan tai ladun kuntoon.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Pekka Hyysalo (@fightbackpekka) jakama julkaisu


Sitten on se juoksu, joka oikeasti tuntuu lähes sivuseikalta. Uskon, että motoriikkani kehittyy ainakin hiihdon parissa niin huimasti, että hölkkä kehittyy siinä perässä. Hiihto on myös aika tiukka kestävyyslaji! Aiheeseen liittyen – minulle tarjottiin mahdollisuus osallistua Finlandia hiihtoon ensi helmikuussa. Matkavaihtoehdot siellä ovat 20, 32 ja 62km. En ole vielä päättänyt mitään, mutta kyllähän tuo kuulostaa huikealta!

Minua vähän kyllä jännittää ladun profiili, ja rehellisesti sanoen myös tuo matkan pituus. Mielestäni ansaitsen vähintään papukaijamerkin, siitä hyvästä, että mietin asioita näin kypsästi! Toisaalta… sikäli mikäli otan kutsun vastaan, niin en minä nyt ainakaan jarrua ole vielä hetkeen painamassa! Katsotaan sitä sitten syksymmällä…

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

 

Henkilön Pekka Hyysalo (@fightbackpekka) jakama julkaisu