Törmäsin seinään. Uskoin painavani motaria 120 km/h kirkkaassa kelissä, mutta yhtäkkiä jouduin sumupilveen ja törmäsin. Lensin ulos autosta ja selvisin hengissä, mutta pään uudelleen kalibrointiin menee vielä hetki. Tässä on tämänhetkinen tilanteeni hyvin vertauskuvallisesti ilmaistuna.
Minun piti päättää mihin suuntaan lähden. Tässä vaiheessa tuo päätös on melko kriittinen, mutta onneksi minun ei tarvitse tehdä päätöstä yksin! Minulla on monia hienoja ystäviä, jotka työntävät minut vasemmalle, jos oikea on väärä vaihtoehto.
Eilinen oli aurinkoinen päivä ja kuvan jälkeen kävelin kotiin, josta soitin terapeutti-ystävälleni, joka on kuunnellut murheitani jo tunteja.❤️
Pääsääntöisesti ohjeita on annettu puhelimen välityksellä, mutta juuri tänään tapasin luotto-kartturini Markin teen merkeissä. Parasta apua ovat olleet kuuntelevat korvat! Ja hyvin miehekkäät halit.
Sitten pääsin tapaamaan erästä kuntoutujaa, joka on vielä taipaleensa ensi metreillä ja jonka tapaaminen oli monella tapaa todella arvokasta. Sain kokea tunteen, että kaikki kokemukseni ovat arvokkaita – minä olen arvokas.
Tutustuin Markiin juhlatunnelmissa, mutta hädässä ystävä tunnetaan.❤️ Tee-hetken jälkeen sain itse olla se auttava osapuoli vähän matkan päässä.
Tahdon nostaa esille vielä eilisen, huikean Stand Up- keikan, jonne menin saadakseni jotain muuta ajateltavaa. Esiintyjinä olivat tapahtuman MC Kaisa Pylkkänen, Andrei Wickström, mahtava nuori lupaus Lauri Saviharju ja tämänhetkinen suosikkini Jukka Lindström! Läppä lensi ja murheet unohtuivat, ainakin hetkeksi. Valtaisa kiitos.❤️
Menin Stand Up keikalle, jossa kännykät olivat tietysti varikolla. Huikeat koomikot saivat minut myös nauramaan vedet silmissä kovaa ja toistuvasti! 🙂