Mottoni tässä kuntoutuksen jalossa pelissä läpi vuosien on ollut: ”mieluummin överit kuin vajarit”. Tuota ohjenuoraa toteuttaen olen kyennyt vetämään aina täysillä – nyt en pysty.
Vaikka lihaksistoni ei ole erityisen väsynyt, niin tämän aamun lihaskunto-piiri meni niin penkin alle, että se avasi silmäni todenteolla. En jaksanut vetää kuin pari hassua leukaa, kun normaalisti teen muutamia seitsemän leuan SARJOJA! Ja punnerrukset olivat suorastaan mahdottoman tuntuisia. Kehoni vaatii siis lepoa ja nyt aion antaa sitä sille, koska en tahdo olla koko kesää tässä piipussa!
Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, että viime viikkojen urotyöt vaativat veronsa suorituskyvyltäni. Ilmeisesti kolmen päivän lepo ei kuitenkaan riittänyt, vaikka ihanien rakkojen vuoksi en edes pystynyt vetämään edes täysillä loppumatkasta.
Pallottelin aihetta Sensei Henttosen kanssa ja hän tarjosi vielä vähän hienosäätöä selitykseen, joka oli jo tavallaan tiedossani: ”Hermostosi on ylikuormittunut. Se vaatii nyt lepoa.”
Okei, okei… Kai ne hermot voivat mennä tälläkin tavalla.
Löysin kuitenkin yhden treenin, joka on sekä henkisesti erittäin voimaannuttava, että fyysisesti juuri sopivasti jaksamisen rajoissa – eräänlainen hauiskääntö. Tässä suorituksessa normaalien monen kilon painojen sijaan nostetaan pehmistä. Harjoitus on siinäkin mielessä kätevä, että jätskikioski on paljon lyhyemmän matkan päässä, kuin kuntosali! Pelkkää voittoa!🥰
Ensimmäisen treenin alussa minun piti vielä vääntää väkisin!
Yllättävän pian pystyin kuitenkin vain antautumaan auringonpaisteelle ja myönnettäköön, että mitä paremman tatsin tähän hauiskääntöön kyseisellä pehmispyörteellä sain, sain myös mielenrauhan ja tuo iso kuppi kädessäni keveni kummasti.