Blogi

Mist mä tuun

Kirjoittanut 6.12.2020No Comments

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Tämä postaus ei suoranaisesti pyri käsittelemään maamme itsenäisyyttä, niin hienoa kuin se onkin. Pyrin keskittymään tähän hetkeen ja elämään jokaisen näistä hetkistä itsenäisesti täysillä. Silti joskus on hyvä katsoa taakse ihan vain siitä syystä, että tiedostaa itse sen, mistä tulee.

En tahdo sanoa tätä ylpeilläkseni, vaikka olenkin rehellisesti sanoen aika pirun ylpeä taustoistani! Olen ylpeä paitsi kansalaisuudestani, myös siitä, minkälaisista (lähinnä taloudellisista ja maantieteellisistä) lähtökohdista pystyin nousemaan yhdeksi maailman parhaista freeski-laskijoista. Vihdoin alan nähdä myös sen, kuinka suuren duunin olen viime vuosina pystynyt tekemään. Lähtökohtani eivät ehkä olleet kovin suotuisat, mutta ne olivat todellakin kyllin hyvät minua, kun kaikki vaikutti menetetyltä.  Olen ylpeä myös siitä, kuinka uskomattoman lojaali laskettelijoiden sekä suomalainen, että kansainvälinen tukiverkko on.

Aloin miettiä tätä kaikkea tavattuani nuoren, Lauri nimisen BackFighterin, viime keskiviikkona kuntoutuskeskus Synapsiassa. Olen saanut osallistua monelle kuntoutusjaksolle takavuosina itsekin tuossa samaisessa kuntoutuskeskuksessa ja osasin samaistua Laurin tilanteeseen täysin. Näin myös, kuinka paljon Lauri sai voimaa vierailusta, ja se oli paras korvaus.

Laurin tapaaminen oli todella merkityksellinen.

En edes osaa kuvitella, kuinka raskas tilanne Laurilla on, koska hänen ystävänsä ovat lähes kaikki vielä alaikäisiä ja asuvat aivan toisella puolen Suomea. En voi edes kuvitella, kuinka yksinäinen olo tuolla miehenalulla on, ystävien jatkaessa elämäänsä samalla, kun Lauri taistelee kaikesta. Eivätkä ystävät edes pääse katsomaan häntä!

Kuntoutusta on monenlaista ja tärkeintä on se, että kuntoutujalla on tahtoa. Olen saanut itsekin todistaa tahdon tärkeyden.

Markulla tuota tahtoa on ehkä eniten kaikista tuntemistani ihmisistä. Hän pystyi taistelemaan itsensä tähän pisteeseen ja nyt jo varmasti paljon pidemmälle, vaikka hän oli vain vuoteenoma kasvis vuosia. Laurillakin on toivoa!

Kamalan ystävyyssuhde epävarmuuden lisäksi, Lauri on menettänyt kehonsa liikkeen ainakin väliaikaisesti lähes kokonaan, eikä toivoa ole juuri annettu. Päätin yrittää muuttaa tuota synkkää tilastoa ainakin osittain. Kerroin voivani samaistua siihen, kuinka asiantuntijoiden mielestä toivoa ole, mutta yritin samalla raottaa toivon ikkunaa.

Jos kykenin antamaan Laurille toivon lisäksi edes hippusen inspiraatiota, täytin vierailun tavoitteen! Olen itse saanut inspiraatiosta valtavasti voimia läpi elämäni ja tahdon tottakai pystyä antamaan siitä kaikesta edes osan takaisin. Inspiraatio on ollut huikea voima myös kuntoutuksessani.

Tapasin herran nimeltään Kevin Pearce vuonna 2012. Hän oli loukkaantunut vuodenvaihteessa 2009-2010, eli puoli vuotta minua aiemmin lähes samalla tavalla. Hänen tarinansa inspiroi minua suunnattomasti ensi vuosina!

Elämä vuorilla on erilaista nykyään, mutta ystäväni eivät tosiaankaan ole jättäneet minua. Eräs kuvan henkilöistä on Slope Stylen Olympia voittaja Sochin Olympialaisista. Arvatkaa kuka?

Tämä on vanha kunnon fani-kuva idoleideni Jon Olssonin ja Tanner Hallin kanssa.

Henrik Harlaut, lempi laskettelijani viime vuosikymmeneltä ja Tanner Hall, elävä legenda. Miehet osoittavat tukeaan FightBack pipot päässä. Kuva on Åresta, Jon Olsson Invitationalista, 2012.

Käsittääkseni tosiasia on se, ettei kukaan tiedä kaikkea ja täten toivoa on, aina!

En ole ihmeiden tekijä itsekään, eikä kuntoutuksessani ole ollut mitään yliluonnollista. Olen tehnyt parhaani, enkä ole suostunut luovuttamaan. Se on varmaan sisua, mutta minä tykkään kääntää asian aina siten, että olen vain niin mukavuudenhaluinen ja itsekäs, että olen ollut valmis tekemään töitä täysillä paremman tulevaisuuden eteen. Hyvässä kunnossa on niin paljon mukavampi olla, kuin huonossa. Tiedän työni auttaneen sekä perhettäni, että jossain määrin myös Suomen valtiota, mutta pidän itseäni silti pääasiallisena edunsaajana.

Myönnän tottakai olleeni super onnekas, kun olen saanut kuntouttaa itseäni näin! Vaikka vammautumiseksi luettava loukkaantumiseni sattuikin voimakkaan ja yllättävän taka-tuulenpuuskan vuoksi, ovat tuulet olleet myötäisiä minulle sen jälkeenkin. En edes voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen kaikille teille, jotka olette minua auttaneet <3 Thank you <3 Kansallinen, sekä kansainvälinen laskettelija-yhteisö – sanat eivät riitä.

Nyt on minun aikani antaa takaisin. Pyrin antamaan takaisin jakamalla vertaistukea kykyjeni mukaan, sekä jakamalla motivaatiota eri paikoissa. Se on ehkä ajankohtaisempaa nyt, kuin koskaan elinaikanani. Vaikka COVID-19 kriisiä ei voi helposti yhdistää omaan kriisiini, takaisin taistelussa kummastakin on paljon samaa. Ymmärrän, kuinka paljon vaikeampaa on aloittaa puhtaalta pöydältä, kun kaikki menee uusiksi, mutta uskon, että jos toimimme oikein, niin vuosien päästä voimme olla kiitollisia siitä, että meidän oli pakko muuttua.

Ja vaikka meidän pitäisi pitää etäisyyttä toisiimme, niin olemme kaikki samassa veneessä. Joukkueemme jäsenten täytyy vain pitää etäisyyttä toisiinsa.

Tämä postaus olisi tyhjä, jos en edes sivuaisi vähän sitä, mist mä oikeasti tuun, tai vähintään luulen tulevani. Pohjimmiltani olen laskettelija henkeen ja vereen. En ole enää se sankari, joka laittoi omat suorituksensa kaiken edelle, eikä kehoni osaa tehdä yhteistyötä kanssani, mutta laskettelu on tehnyt minusta sen, mikä olen.

Laskettelu ei ole minulle vain urheilua, joka tapahtuu mäessä, vaan siihen kuuluu kaikki itse suorituksen ympärillä. Vaikka en ehtinyt toteuttaa sitä ammatikseni edes kuukautta, olin tavallaan ammattilainen jo pari vuotta. Vaikka tipuin korkealta ja kovaa, ympärilläni oli käsiä, jotka tarjosivat tukea. Minun piti vain itse tarttua niihin aktiivisesti.

Kaikilla on oma kohtalonsa, mutta toisten tarinoista voi ottaa inspiraatiota. Palaan nyt vähän Laurin tapaukseen ja siihen, kuinka kamalaa on olla yksin tuossa tilanteessa. Ainoa mahdollisuus, jonka minä keksin itse, on vain luottaa ystäviinsä. En rehellisesti sanoen usko, että kukaan on niin mulkku, että hylkää toisen, kun tämä häntä eniten tarvitsee. Tiedän, että tätä tapahtuu, mutta älkää Te olko niitä ihmisiä! Vaikka puhuin neliraajahalvaantuneesta Laurista, niin tämä koskee mielestäni meitä kaikkia. Laurilla on mahdollisuus taistella itsensä itsenäiseksi. ✊

Sanalla sisu, on monta merkitystä, mutta minulle Sisu tarkoittaa korkeampaa voimaa. Sisulla jaksaa ja Sisulla selviää. Tahdon lahjoittaa myös Laurille joululahjaksi FightBack Sisu paidan ja jos te tahdotte samaisen paidan itsellenne, täältä niitä löytyy: https://kauppa.fightback.fi/product/59/fightback-sisu-t-paita!

 

Sisulla voi tehdä ihmeitä ja se saa voimansa siitä, että näkee selkeän tarkoituksen työlleen.