Venyttely on perinteisesti ollut mielestäni tylsintä harjoittelussa. Sitä tehdessä ei oikeasti edes tee mitään muuta, kuin kärsii. Olin tätä mieltä aiemmin. Minulle tärkeintä harjoittelussa oli se, että se on hauskaa! Nykyään tärkeintä on, että sillä voi saavuttaa edistystä. Mikäli harjoitukset ovat myös hauskoja, aina parempi, mutta nykyään olen valmis tekemään epämukaviakin treenejä saavuttaakseni hyödyt. Voi kun olisin ajatellut näin aina.
Teen hyvin monenlaisia harjoituksia, sillä pystyn nykyään vaikka mihin! Tai no… pystyn moneen juttuun. Pääasia on se, että pystyn nauttimaan jokaisesta päivästä! Pystyn tekemään joka päivä töitä sen eteen, että huomenna olisi vielä parempi päivä.
Olen elänyt ”huomiselle” niin kauan kuin muistan ja tottunut motivoimaan itseäni näin. Olen myös vouhottanut jo jonkin aikaa siitä, että juuri tämä hetki on kaikkein tärkein. Ei huominen, ei eilinen eikä pian. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu NYT. Jos katsoo elämää näiden linssien läpi, kuinka voi motivoida itsensä tekemään mitään voidakseen paremmin tulevaisuudessa? Olen miettinyt pääni puhki, mutta en ole viisastunut.
Mikäli en olisi rehkinyt otsa (oikeasti koko vartalo) hiessä, en olisi ikinä päässyt tähän kuntoon. Kaikki treenit eivät tosiaankaan olleet mukavia, tai edes tekemisen arvoisia juuri tekemisen hetkellä, mutta olen rutistanut ne läpi päästäkseni parempaan kuntoon huomenna. Treenaan siis huomisen takia, se toimii enkä ole siitä edes pahoillani. Voin jopa selkä suorana suositella tätä kaikille, sillä oman kokemukseni mukaan elämä on huomattavasti siistimpää silloin, kun siitä voi nauttia hyvässä kunnossa. Harjoittelu ei ole kivaa aina tekemisen hetkellä, mutta se voi antaa paljon!