Kirjoitan tätä kotoani Turusta, eli maantieteellisesti en ole kulkeutunut mihinkään. Asiat ovat nyt kuitenkin toisin, minä olen muuttunut. Minä olen kehittynyt. Olen kehittynyt paitsi fyysisesti, myös pääni sisällä. Olen mielestäni kehittynyt erityisesti pääni sisällä!
Vähän vajaa viisi vuotta sitten juostiin ensimmäinen FightBack Run, tai noh… järjestettiin ensimmäinen FightBack Run. Toiset hölkkäsivät, toiset kävelivät ja minä koikkelehdin. Menoani voinee verrata päättömän kanan juoksuun – se ei ollut järin kaunista katsottavaa. Mutta minä tein sen! Juoksin 2,7km lenkin ja tein sen kipeänä. Tältä tuo koikkelehtiminen näytti:
Tuon jälkeen jatkoin väkisin juoksua vielä noin puoli vuotta niin, että kaikki mihin keskityin oli oikean juoksu tekniikan oppiminen. Tahdoin vaan unohtaa aivovammani, mutta aivovamma ei lähde pois. Sitten minulle esiteltiin kuntoutus, jonka tavoitteena ei ollut palauttaa vain tiettyä taitoa, sen tavoite oli uudelleen organisoida vammautuneita aivoja niin, että toimintakyky palautuisi lopulta lähes entiselleen. Laitoin kaiken energiani kuntoutukseen ja väkisin juokseminen sai jäädä. Silloin niin kävelyni, kuin puheeni oli hieman tahmeampaa.
Vuonna 2016 oli hieman vetisempi tunnelma, mutta kaikki meni paljon paremmin! Juoksemiseni loisti edelleen poissaolollaan, mutta kuntoutus oli tuottanut selvää tulosta!
Neljäntenä vuonna ei edes satanut ja minulla oli syntymäpäivä! Meininki oli hyvä, ja otin jopa muutamia, hieman parempia juoksuaskelia.
Viides vuosi koittaa tänä lauantaina ja tämä vuosi on iso. Pisin matka on puolimaraton, eli 2,7km lenkki kahdeksan kertaa ympäri, ja minulla on teille yllätys. En tiedä yllätyttekö tästä, mutta lauantaina nähdään! Mukaan pääsee vielä www.fightbackrun.fi