Aloitin täynnä intoa eikä minua pelottanut pätkääkään! Kerroin uudesta projektistani varmaan jokaiselle, joka suostui kuuntelemaan… no, okei – en ihan jokaiselle. Mutta monelle kuitenkin, ja reaktio oli lähes aina sama: kulmat nousevat kattoon, katse palaa melko kiinnostuneena minuun kertoessani suunnitelmastani lisää ja lopulta ihminen on myyty. Projektini on pian julkaistava kirja nimeltään Vastuun FightBack.
Mitä sanottavaa minulla on vastuusta? Astuin itseni ulkopuolelle.
En varsinaisesti pelkää vieläkään, mutta minä vähän epäröin. Haukkasinko liian suuren palan? Entä jos ketään ei kiinnosta?
Sitten puhun itseni ympäri. Tottakai kiinnostaa! Jos ei minun ajatukseni, niin vähintään lähes 30 huikeaa tekijää, jotka olen saanut mukaan kertomaan oman sanottavansa vastuusta. Mitä vastuu merkitsee Ville Gallelle, entä Alexander Stubbille? Mistä sinä he tuntevat olevansa vastuussa? Ja miltä se tuntuu?
Kysymykset ovat tietysti vaihdelleet niin henkilön, kuin maailman tilanteenkin mukaan. Oli uskomatonta kirjoittaa kirjaa aiheesta, joka tuntui nousevan traagisesti melkein jokaisen huulille kesken kirjoitus prosessin! Yhtäkkiä jokaisella meillä oli iso vastuu. Miten tämän vastuun pystyi kääntämään positiiviseksi?
Mietin, että okei – porukkaa ehkä jopa kiinnostaa… Mutta seuraavaksi esiin astuu epäröivä pikku-Pekka ”kuka jaksaa lukea vastuusta tämän vouhotuksen jälkeen?”
Se jää nähtäväksi. En ainakaan kokenut vouhottavani. Lähestyn vastuuta erilaisesta, jokseenkin itselleni tyypillisestä, näkökulmasta. Vastuu on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta ennen kaikkea, vastuu on mahdollisuus. En voi väittää itse luoneeni tätä määritelmää, mutta voin väittää kääntäneeni määritelmän englannista suomeksi.
Englanninkielen sana vastuulle – responsibility, on näes tehty yhdistämällä kaksi sanaa: response – vastaus, ja possibility – mahdollisuus. Vastuu on vastaus mahdollisuus. Rakastan tätä määritelmää, ja sitähän vastuu on. Mahdollisuus vastata jostain asiasta. Tämä saa ihoni kananlihalle.
Seuraavaksi palaamme Hyysalon peruskoulutukseen. Opiskelin melko menestyksekkäästi sen aikaa, kun se kesti, mutta akateeminen urani ei kestänyt tarpeeksi kauaa. Olen tiedonjanoinen kaveri ja kun en saanut tietoa enää koulusta, niin kaivoin kirjat käsiini omatoimisesti. Olen käynyt elämänkoulua ja saanut tarkastella jo vuosia henkilökohtaista oppimäärääni vastuun kantamisesta. En kuitenkaan pyri opettamaan ketään. Kerron oman kantani asiaan ja tiedustelen, mitä mieltä muut ovat.
Parasta tässää teoksessa, joka tuntui askeleelta tuntemattomaan, oli se, miten paljon sen kirjoittaminen opetti minua itseäni. Ne tunnit, jotka vietin keskustellen kirjan tähtien kanssa, olivat mittaamattoman arvokkaita! Minun ei tarvinnut matkustaa mihinkään, mutta keräsin kokemuksia niin tutkimusmatkailijoiden seikkailuista, kuin Etelä-Amerikan ja Kenian slummeistakin. Pääsin keskustelemaan energian tuotannosta tulevaisuudessa ihmisen kanssa, jolla on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, mistä tuhansien talojen lämmitykseen vaadittava sähkö oikein tulee.
Kirja tulee painosta syyskuun lopussa, enkä malta odottaa!
Sain itse käsiini vasta teoksen kannet, mutta itse kirja tulee painosta syyskuun lopussa ja sen voi ostaa ennakkoon itselleen täältä jo tällä viikolla! Lupaan raapustaa kirjailijan allekirjoituksen ensimmäisiin kirjoihin. ✍️
Isojen julkkareiden sijaan keskityin kuntoutumaan Ahvenanmaalla, samaan aikaan kun ensimmäinen kirjani, FightBack – Toinen Mahdollisuus, julkaistiin. Tämän kirjan julkkareista haaveilin jo keväällä, sillä tänä syksynä oli silloin mielestäni aihetta juhlaan – en toki aavistanut tätä tilannetta. Nyt julkkareista tulee erilaiset.
Tästä alkoi tämän kirjailijan ura. Ajattelin, että ura voi jäädä yhteen kirjaan, mutta toisin kävi…
En jätä julkkareista väliin. Erilaisista julkkareista tulee ehkä siistein virtuaalijuttu aikoihin! Kerron lisää tästä tempauksesta jahka minulla on jotain kerrottavaa.