Skip to main content
Blogi

#Maanantaimietteet.6 – Tasapaino on tapa ainoo

Eilinen ilta-uinti sujui kuutamon valossa. Nilkkani oli kipeä.

Muistan rallatelleeni Soul Captain Bandin kappaletta joskus pikkupoikana. Tasapaino biisin sanat, tulivat kuitenkin mieleeni tänään aika surkeassa yhteydessä.

Olen odottanut tätä viikkoa kuin kuuta nousevaa ja olen tehnyt tämän viikon eteen paljon. Suuri osa asioista, joiden eteen olen tehnyt työtä, tulee tapahtumaan oli oma kuntoni mikä hyvänsä, mutta tahtoisin nauttia niistä itsekin täysillä! Nyt en voi nauttia, sillä oikeaan jalkaani sattuu.

Seuraava kirjani, Vastuun FightBack, julkaistaan tänä perjantaina ja minulla on sitä ennen pari kirjan markkinointi tilaisuutta, joista tahdon nauttia täysillä. Eiliseen asti, kaikki meni kuin Strömsössä konsanaan, ja sitten, oikean jalkani nilkka alkoi kipuilla. Aamulla vähän ja illan tullen, kipu oli niin sietämätön, että päätin hyppiä lääkäriin heti seuraavana päivänä vaikka yhdellä jalalla.

En hyppinyt, vaan sain kyydin, ja käynti tuli lopettamaan koko hyppimisen osaltani hetkeksi. Jalkaa ei tarvinnut pyöritellä kauaakaan, kunnes vika oli selvillä; tulehtunut akillesjänne.

Lääkärikäynnin jälkeen, matkalla fysioterapiaan, minua ei paljoa naurattanut…

Olen yrittänyt varata painoa oikealle jalalle enemmän painoa, tasoittaakseni alavartalon oikean ja vasemman puolen lihas-massat, jotta selkäkipuni helpottaisi. Selkä onkin ollut roimasti parempi nyt! Olin jo lähes iskussa, ja raskaan vuoden isoin viikko alkamassa, sitten Akilleen kantapää löi kapulan rattaisiin.

En tahtoisi marista teille näin pienestä asiasta, sillä voin kertoa, että tässä konkurssissa ei yksi nilkka paljoa paina, mutta se saattaa kiristää pinnaani ja tehdä vuoden parhaasta viikosta, myös aika raskaan.

Voin kertoa, että ensi viikolla tulee tapahtumaan isoja juttuja. Otan myös kipeät jänteet vastaan, koska jonkinlainen tasapaino täytyy säilyttää! Kaikki ei voi mennä, kuin tarinoissa. Isot jutut alkavat keskiviikkona, joten palataan silloin!

Eilinen oli iloinen, ja jotenkin kovin kostea päivä!

Mainitsin jo, että akillesjänne on pikkujuttu, joten katse horisonttiin ja kohti uusia remontteja!

Tämä täyttää horisontin tällä hetkellä osaltani.

Ps. Kirjoitin aiemmin päivällä teille pitkän postauksen siitä, miten äänikirjat syövät kirjailijoiden leipää, mutta sitten löysin Akilleen kantapääni. Nyt tyydyn toteamaan minulle olevan tärkeää se, että mahdollisimman moni lukee, tai kuuntelee sanomisiani. En odota tekeväni kirjalla juurikaan suoraa voittoa.