Blogi

Maailma tarvitsee Toivoa

Kirjoittanut 29.11.2020No Comments

Olen täpinöissäni. Olen kiristänyt vyön housuistani super kireälle läpi koko viikonlopun, ihan vain siksi, että pysyisin edes jotenkin pöksyissäni! Se ei ole ollut helppoa.

FightBack – uusi suunta!

Michael Monroe teki minulle 30-v syntymäpäivälahjaksi kappaleen, FightBack Blues – taistele takaisin masennuksesta. Biisi oli mielestäni heti, akustisesti Michaelin vetämänä, ”hitti ainesta” ja palautteeni nykäisi sokan irti kranaatista nimeltään Michael Monroe. Michael tuntee Suomen parhaat musiikkialan taiturit ja keräsi käsiinsä timanttisen rytmiryhmän, sekä tuottajan, managerin, kuvaajan ja aivan kaikki! Alan parhaat ammattilaiset tekivät kaikki työtään ilmaiseksi hyvän tarkoituksen eteen. <3

Noin 1,5 kk myöhemmin kuvasimme tämän musiikkivideon:

Kun globaali pandemia kurittaa maailmaa ennennäkemättömällä tavalla ja sekä talous, että suurin osa lentokoneista ovat pudonneet maan tasolle, käyvät vaihtoehtomme vähiin. Tai otetaanpas askell taaksepäin. Vaihtoehdot eivät todellakaan jää vähiin, sillä ihminen on ihmeellinen olento juuri siksi, että meiltä eivät vaihtoehdot hevillä lopu! Mutta aivan pohjalla vaihtoehtoja on vain kaksi: passivoitua ja jäädä makaamaan pohjamutiin, tai tehdä kaikkensa ja taistella takaisin. Voimme tehdä parhaamme ja nousta takaisin ylös!

Takaisin ylös nouseminen on raskasta. Olen joutunut kerran nousemaan mahdottomasta suosta, enkä toivo niin raskasta taivalta kenellekään. Vaikka nimitin suota mahdottomaksi, niin ei se mahdoton ollut, enhän minä muuten voisi tätä kirjoittaa! Kahteen pohjalla sijaitsevaan tiehen nimittäin liittyy monta sivuhaaraa. Yksi niistä on toivo.

Toivo on tunne, joka voi saada aikaan jopa fyysisiä muutoksia kehossa.

Tunteet aloittavat aivoissa kemiallisen reaktion, aivot lähettävät viestejä kehoon ja lopputulos voi olla maaginen! Jokainen on varmasti kokenut tunteen ”perhosia mahanpohjassa” ja puhun juurikin siitä. Tai sitten puhun jostain isommasta. Puhun toivosta, ja toivo saa aikaan ihmeitä.

Lopulta toivo on kuin reaktio, joka ruokkii itse itseään – tai niin ainakin minulle kävi. Kun toivo on kasvanut tarpeeksi, se muuttuu uskoksi ja se, mihin uskomme, on tehtävissä. Minun täytyy toki muistaa mainita, että olen pohjimmiltani realisti, joten uskollani on tietyt rajat. Toivolla taas ei ole rajoja. Toivoa voi niin paljon, kuin sielu sietää! Toivo pitää vain saada syttymään. Toivo tarvitsee kipinän jostain.

Tämä tuo mieleeni erään toisen musiikkivideon, jolla sain esiintyä takavuosina. Artisti on Robin ja biisi nimeltään Kipinän Hetki ft. Elastinen. Ja en uskalla edes aloittaa Elastisesta kirjoittamista, sillä siitä tulisi pitkä blogiteksti. Nyt tarvitsemme kipinää – se pitää vaan saada syttymään. Vasta sitten matkustamme Eteen ja Ylös!

Toivo pystyi nostamaan oman jyrkän, jäisen, kivisen ja alamäkeni yhtä jyrkäksi ja kiviseksi ylämäeksi, joka oli jään sijaan päällystetty hehkuvilla hiilillä. Kun takerruin toivoon pystyin väkisin vääntämään itseni jaloilleen. Kuumilla hiilillä tuli hiki! Vaikken ole vieläkään täydellisessä vireessä, olen välillä mielestäni jo ihan soiva peli! Olen päässyt tilanteeseen, jossa pystyn itse valitsemaan monesta vaihtoehdosta, millaista tulevaisuutta tahdon lähteä jahtaamaan juuri nyt ja se on siistiä.

Tässä linkki Toivon tuki seminaariin kokonaisuudessaan ja jos tahdotte nähdä mitä sanottavaa minulla oli aiheesta, niin nauhoitteen lopusta löydätte kuvan kohdan! http://Tässä linkki https://www.wgh.fi/toivon-tuki/

En kuitenkaan ole tosiaankaan joutunut rymyämään tänne yksi. Olen super kiitollinen kaikille teille, jotka olette auttaneet minua tarttumaan vertauskuvalliseen hissikapulaan, joka on vetänyt minua ylöspäin näiden vuosien varrella! <3