Skip to main content
Blogi

Lip-Lap – Mökkeily Rulettaa!

Kirjoittanut 22.7.20201 syyskuun, 2020No Comments

Tämä blogi on ehkä ihanin yhteistyö ikinä!

Team Boatex x Team FightBack

Tarina alkaa vuonna 1969, jolloin isovanhempani ostivat tontin Kuolimojärveltä, saaresta nimeltään Ukonsaari. Isoisäni laittoi välittömästi hihat heilumaan ja 70-luvun alussa tontilla komeili myös omin pikku-kätösin rakennettu mökki. Koska mökki oli saaressa, piti perheen (isoisän) rakentaa myös laituri. Alta aikayksikön hyvä laituri oli pystyssä! Tuo laituri myös pysyi pystyssä seuraavat viitisenkymmentä vuotta.

Kevään 2020 koittaessa, valtavat jäälautat risteilevät ympäri järveä oudon talven jälkeen. Ison jäälautan massa riittää murtamaan isoisän huolella valaman laiturin perustuksen ja sen laiturin sankaritarina oli siinä. Mökille, jossa isovanhempani viettävät yleensä koko kesän, ei enää ollut helppo rantautua.

Tuhansien kilojen betoni-perustus murtui, kuin keksi konsanaan.
Tie mökille mäen päälle oli kenelle hyvänsä vaikea, mutta isoisälle, se oli äärimmäisen hankala.

Kesä 2020 oli täynnä haasteita muutenkin, sillä myös isoisän keho on kokenut ajan hampaan karun puraisun. Hänen munuaisensa lopettivat toimintansa jo vuosia sitten, jonka vuoksi isoisän on rampattava dialyysissä, Lappeenrannassa, joka toinen päivä. Kävin Mökillä Juhannuksena ja katsoin vanhan pariskunnan konkoilua mökille vinossa makaavan trukkilavan kautta, mutta eihän siitä mitään tullut! Mökillämme kävi Boatex laituri-kauppias tekemässä tarjouksen Lip Lap laiturista, joka oli isovanhemmilleni mieleinen. Ratsastin vanhana kauppamiehenä neuvottelu-pöytään ja pyysin jotkin kontaktit Lip Lap:ille.

Sain puhelinnumeron Lip Lapin markkinointiin ja soitin heille kotimatkaltani. Pääsimme puhelimessa hyvin vaivattomasti sopimukseen uuden laiturin toimituksesta, ja Boatex hoiti asennus-urakan. Sain rakkautta tirskuvan puhelun isovanhemmiltani ja päätin mennä katsastamaan tuon paljon hehkutetun laiturin itse, niin pian, kuin mahdollista.

Sain kuvia siitä, kuinka iloinen isäntä otti laiturin vastaan!

Mahdollisuus katsastaa laituri koitti tänä maanantaina, ja vitsi miten ylpeä olin. Olin melkein yhtä ylpeä, kuin iloinen! Kaikkein parasta oli katsoa, kuinka helposti isovanhempani pystyivät eilen rantautumaan itsenäisesti.

Tai no… kai minun täytyy olla rehellinen. Mökille rantautuminen on varmasti paras ja tärkein muutos, mutta laiturissa on myös toinen hyvä puoli.

Olen ottanut tehtäväkseni isoisän liikuttamisen, sillä kevyt fyysinen aktiivisuus, piristää tuota vanhaa sankaria eikä hän ole uskaltanut mennä järveen vesijuoksemaan aikoihin. Päätin eilen laittaa tuon tilaston uusiksi ja kerran uudella laiturilla on tukevat portaat, pyysin isoisää kanssani lenkille. Hän kieltäytyi, mutta pyysin uudestaan. Hän kieltäytyi varmaan kymmenen kertaa, mutta alkoi jo riisua vaatteitaan noin neljännen pyyntöni jälkeen… Tiesin, että sain tahtoni läpi!

Uudet uimaportaat toimivat täydellisesti, ja lenkkimme oli mahtava! Isoisä yllätti kaikki, varmaan itsensäkin… Me olimme varmoja, että hän vain kastautuu ja luikkii takaisin sänkyyn. Ei muuten luikkinut, polskimme hyvän lenkin, jonka jälkeen olimme ansainneet isoäidin mahtavat, epävirallisesti Itä-Suomen parhaat, räiskäleet.

Istun nyt kotimatkalla ja olen iloinen – kun tarpeeksi yrittää, niin hyviä juttuja vain tapahtuu!