Kaupallinen yhteistyö: Lumo kodit
Tekstin oletuskuva yhdistettynä otsikkoon voi vähän haiskahtaa kus*#… – petkutukselta niille teistä, jotka olette vähänkään tutustuneet toimintaani. Voin myöntää sen, että kuva on mukana, koska tahdon kertoa pointin. Lempi paikkani vaihtuu jatkuvasti niin, että yleensä se on juuri siellä, missä milloinkin olen. Toisinaan se tosiaan löytyy oikeasti tuosta pallon päältä, koneen äärestä, sillä tämä paikka sallii minun niin lukea, kuin kirjoittaakin monenlaisia tarinoita! Tykkään tarinoista ja tykkään tarinoida.
Koneen ääressä kyhjöttäminen käy kuitenkin tylsäksi ja varsin haitalliseksi heti, kun ruudun tuijotus venyy liikaa. Aiheetta on tutkittu paljon, siitä on kirjoitettu monia artikkeleita ja moni niistä kertoo, että istuminen tappaa ja ruutu-aika on pahasta. Tutkimukset, ainakin suuri osa niistä, pitävät varmasti paikkansa, eikä minulla ole sen enempää osaamista, kuin haluakaan, alkaa väittelemään niiden kanssa. Tykkään liikaa eritoten nukkumisesta, jotta jaksaisin liimautua koko päiväksi kiinni ruutuun. Keskityn sen sijaan tekemään parhaani näillä eväillä jotka minulla on omissa käsissäni!
Tiedän kynyttäväni koneella paljon, mutta katkaisen paikoillaan olemisen toistuvasti.
Teen yksinkertaisia voimisteluliikkeitä, jotka eivät vaadi juurikaan tilaa, kuten punnerruksia ja kyykkyjä. Vähintään kerran päivässä käyn pihalla haukkaamassa happea ja raikasta ilmaa ja jokainen päivä kirkastuu alta aikayksikön! Rakastan varsinkin näitä lumisia lenkkipolkuja.
En malta odottaa, että pääsen suksille. Laskettelu on yhä lempi harrastukseni, mutta viimeaikoina veri on yrittänyt vetää minua ihan murtomaahiihto laduille. Tämä johtunee siitä, että Mustikkamaan lenkkiä kiertää latu. Minulla on syvä menneisyys myös murtsikka saralla ja uskon, että myös kipeä selkä kiittäisi hiihtoa. Takavuosien kuntoutus on jo esittänyt mitä kauneimman kiitoksen.
Vietän koneella paljon aikaa ollessani yksin kotona, mutta voin nostaa koneen seisoma korkeudelle tai istua jumppa-pallon päällä. Ulkokenkäni seisovat siististi hyllyssä selkäni takana, noin kuuden metrin päässä.
Nämä super arvokkaat kävelylenkit valmistavat minua kaikkeen, mitä saan aikaan täällä pallon päällä. Vaikka aion varsin todennäköisesti työntää itseni työskentelemään johonkin pois kotoa, sillä se tuo sekä sosiaalisuutta, että jännittävää vaihtelua duuneihin, olen varsin tyytyväinen juuri nyt! Tämä työpiste toimii.
Työpisteeni kaipaa enää salaman nopeudella toimivan internetin, eli valokuidun, ja sitten ollaan tulevaisuudessa! Olen tosin jo esiintynyt pariin kertaan Lumo kodin vuokraan sisältyvällä perus langattomalla verkolla ilman ongelmia, mutta haluan olla varma. Ja SAIRAAN nopee! 😉
Sain vielä kirsikkana jo entisestään lumoavan yhteistyön päälle meilin, joka linkkasi minut yhteen vastuullisuus uutiseen Lumo kotien sivuille! Olen todella iloinen saadessani tehdä yhteistyötä tahojen kanssa, jotka jakavat samoja arvoja kanssani. 😜
Ps. En pelkää ufoja. Puen vain ufo-lasit päähäni, ja olen osa porukkaa!