Asiat jotka johtavat kapinaan, ovat jotain vakavaa. Ihmiset voisivat kantaa vastuun.
Extinction rebellion niminen liike on rantautunut Suomeen Elokapina nimimerkin alle. Tämä liike nostaa monenlaisia tunteita pintaan. Vaikka olen todella tyytyväinen siitä, että liike nostaa tärkeän ja akuutin ilmastokriisin pinnalle, en usko kapinan olevan oikea tapa ajaa kestävää kehitystä.
Minä peräänkuulutan kunnioitusta.
Elokapinan tavoitteena on herättää maailma globaalisti ennen kuin ”paska osuu tuulettimeen” – ennen kuin on liian myöhäistä. Siinä he tekevät mielestäni todella tärkeää työtä. Olen oikeasti huolissaan itsekin!
En tiedä olenko romantikko vai surrealisti, mutta uskon, että on parempikin tie. Jotta muutoksesta tulisi kestävä, täytyy löytää tasainen polku! Polku jossa kaikkia kunnioitetaan ja ihmiset tekevät yhteistyötä. Sen sijaan, että poliisi rahtaa mielenosoittajia putkaan (josta muuten aiheutuu paitsi päästöjä, myös paljon negatiivista energiaa!) kaikki voisivat keskittyä löytämään ratkaisun.
Kukaan ei pääse ohitse ilmastokriisistä.
Kapina on murtautunut ihmisten tietoisuuteen viimeistään mielenosoitusten kautta. Mielenosoitusten, jossa ihmiset pääsevät purkamaan ymmärrettävää ahdistustaan. Globaali ympäristö-kriisi ahdistaa minuakin ja mitä enemmän sitä mietin, sen ahdistuneemmaksi tulen. Tunnen ihmiskunnan vastuun harteillani.
Mutta seuraava ajatus tuo minut takaisin: en voi vaikuttaa positiivisesti mihinkään murehtimalla! Jos haluan saada aikaan kestävän muutoksen, niin minun pitää innostaa ihmisiä! En todellakaan halua levittää ahdistusta. Minä itse innostun puhtaasta luonnosta – se on oikeasti maagista. Olen saanut liikkua luonnossa ympäri maailmaa ja se on ollut ainutlaatuista joka paikassa!
Suomen luonto<3
Myös Kenian luonto on vielä maaginen, mutta ilmastonmuutos iskee sinne kovalla kädellä.
Keskityin turistina kauniiseen Keniaan.
Matkan syynä oli kummilapseni Evansin tapaaminen<3
Seuraavaksi mieleenne voi tulla, että miten Pekka voi puhua ympäristön ja ilmaston pelastamisesta, ja muistella todella raskaita matkojaan samaan hengenvetoon?! Juuri tuo ainakin pompsahti samantien omaan mieleeni…
Minulla ei ole keinoa puolustautua. Mahdollisuuksien mukaan olen karsinut lentoja rankasti, mutta jos minun on pitänyt matkustaa jonnekin kauas ja tiedän lentokoneen lentävän sinne joka tapauksessa, olen hypännyt kyytiin.
Lentoliikenne ei tule kuitenkaan loppumaan kuin seinään – toivottavasti seinä ei tule vielä hetkeen vastaan muutoinkaan – joten tahdon teoiveikkaana olla mukana mahdollistamassa muutosta. Kirjoittamastani Vastuun FightBack kirjasta löytyy myös Finnairin vastuullisuus päällikön haastattelu, jossa avataan lentämisen vastuullisuutta laajemmin.
Näimme myös palan karua Keniaa. Kirjassa elämästä slummissa kertoo kenialainen räppäri Octopizzo.
Eksyin extinction rebellionin nettisivuille jo vuosia sitten, kesken tuon kirjan kirjoitus prosessin. Muistan miettineeni, että ”tulevaisuudessa tämä tulee paisumaan! Pitäisikö minun yrittää työntää lusikka tähän soppaan?” En kuitenkaan nostanut liikettä kirjaan, vaikka olin samoilla linjoilla toiminnan perus lähtökohtien kanssa. Tahdoin nostaa esille nimenomaan vastuun positiivisen puolen – vastuu on vastaus mahdollisuus!
Kirja ei ole herättänyt suurtakaan huomiota – ehkä se oli liian kohtelias… mutta ainakin voin seistä sanojen takana. En tietenkään seiso kaikkien haastattelujen haastateltavien sanojen takana, mutta olen kiitollinen kaikesta!
Vastuu on mahdollisuus. Ja meillä suomalaisilla niitä mahdollisuuksia on.