Kaupallinen yhteistyö: Lumo Kodit
Olen kesän lapsi heti siinä vaiheessa, kun kesäkuu pyörähtää silmään kalenterissa. Sitä ennen nautin keväästä, talvesta, ja myös syksy on osaltaan huikea vuoden aika! Olen oppinut arvostamaan jokaista Suomen neljästä vuodenajasta. Olen osannut nauttia niistä läpi elämäni, mutta aikoinaan, en osannut arvostaa kuin omaa lemppariani. Sitä, milloin pääsi mäkeen, eli talvea.
Olemme saaneet elää todella erikoisen vuoden. Päätin viime kesänä muuttaa tyttöystäväni kanssa Helsinkiin kokeillakseni, että miltä elämä maistuisi isolla kirkolla. Vaikka korona kriisi oli jo alkanut, minäkään en uskonut, että juuri tämä vuosi olisi näin vaikea globaalisti. Kukapa olisi?
Sain kuitenkin tehdä myös joitakin työjuttuja, joista olen kiitollinen!
Oli miten oli, löysin huikeat vapaa-ajan vietto mahdollisuudet, ihan tästä kotikulmilta. Syksyllä aloitin kiipeilyn, joka onnistui parin sadan metrin päässä Redin Kiipeilyareenalla, lenkkeilyn (ja ulkotreenin) Mustikkamaalla ja uimisen Sompasaunalla, joka on alle kilometrin päässä kotoa.
Jatkoin lenkkeilyä läpi talven, aloin uimaan avannossa Sompasaunalla (vaikka sauna oli kiinni), ja aloitin treenit taloyhtiömme salilla! Oma sali oli kiva plussa asunnossa, jota en aluksi itse hyödyntänyt, mutta jahka avasin oven salille, tuli käynneistä päivittäisiä. Varsinkin, kun julkiset salit olivat kiinni…
Kaikki sujui hyvin ja aurinkoinen kevät yllätti meidät. Aktiviteetit jatkuivat ennallaan, paitsi, että avantouintia ei voi enää harrastaa jäiden sulamisen jälkeen.
Jäiden sulamisen jälkeenkin voi edelleen uida ja sattuneesta syystä, olen uinut varmaan eniten elämässäni! Sattunut syy on tällä kertaa se, että selkäni sanoi taas sopimuksemme irti tuossa Vapun jälkeen. Tilanne eskaloitui Turussa ja alussa en pystynyt kuin konttaamaan. Viikkojen vieriessä olen päässyt takaisin jaloilleni, käynyt erilaisissa kuntoutuksissa ja hypännyt jontkaan!
En ole oikeasti enää hyppinyt mihinkään, mutta olen vesijuossut niin Sompasaaressa, kuin Mustikkamaallakin. Kummassakin kohteessa, olen ollut yksin vesivyöni kanssa ja ehkä ihan hyvä niin. Muistan, kuinka hupaisaa se on, kun mummot juoksevat toinen toisensa perään ohi minusta uimahallissa! Uimahalleissa olen osannut suhtautua tähän aina huumorilla, mutta pinnani olisi voinut kiristyä tämän kipeän selän kanssa… tai sitten ei! Yhtäkaikki, mummot ovat tyytyneet palvomaan aurinkoa Mustikkamaalla.
Itse en ole suinkaan tyytynyt pelkkään vesijuoksuun – vaikka se olisi ehkä ollutkin fiksua… Mustikkamaan laajat, ihanan vihreät nurmet, nimittäin kutsuivat minut treenaamaan päälleen. Treeni sujui hyvin ja pystyin tekemään monia rauhallisia liikkeitä nurmella. Päätin panostaa eritoten nurmella pyörimiseen istuma-asennossa. En halua tehdä tästä turhan suurta numeroa, mutta nuo ihanan vehreät nurmet olivat kutsuneet luokseen myös ainakin miljoona Kanadan hanhea. Hanhet eivät osaa käyttää vessaa ja lopputuloksen näette turkooseista shortseistani…
Huomasin, että treenille tulee p#ßkainen loppu jo aika alkuvaiheessa, mutta tahdoin silti pyöriä!