Olen huono valittamaan, silti minulla on sellainen olo, että nämä blogi-kirjoitukseni ovat olleet viime aikoina lähinnä marinaa. Marisen siksi, että kun minuun sattuu ja pääsen aikanaan (toivottavasti) kivusta eroon, myös lukijat saisivat vinkkejä oman kehonsa huoltoon.
Minua on käsketty toistuvasti lepäämään ja ottamaan vähän rennommin. En kuitenkaan ole tehnyt niin ja kipu luultavasti johtuu juuri siitä, että olen rasittanut itseäni liikaa. Mikään kuntoilu ja rasitus ei sinänsä yksistään ole mielestäni liikaa edes aivovammasta toipuessa, mutta kehoni puoli-erot riittävät sekoittamaan pakan.
Vuosia sitten löin pääni vasemman takapuolen rinteeseen niin, että aivojeni oikea etu-lohko kimposi voimakkaasti päin kalloa. Niin voimakkaasti, että aivojen oikean puoliskon ohjatessa kehon vasenta puolta, koko vasen puoli kehostani kärsi vielä vaikeamman halvauksen. Tämä taas on johtanut siihen, että kehoni toimii edelleen hieman epätasapainossa. Olen tiedostanut tämän ja yrittänyt tehdä kaikki liikkeet niin, että vasen ja oikea puoleni toimisivat symmetrisesti, mutten ole onnistunut. Tämä on kamalaa, mutta positiivisena kaverina olen valmis kohauttamaan olkiani ja katsomaan eteenpäin. Selkä pitää sekä saada mahdollisimman hyvään kuntoon, että vastaisuudessa myös pysymään kunnossa.
Kun olin kertonut selkävaivoistani julkisesti, sain lukuisia ehdotuksia ja vinkkejä apukeinoista. Olen niistä erittäin kiitollinen ja aion tarttua joihinkin. En kuitenkaan voi taas ymmärrettävästi tarttua jokaiseen ehdotukseen, sillä jokaista parannuskeinoa kokeillessa menisi selkä varmasti solmuun! Lisäksi vaikka terveys on tärkeintä, eivät taskuni ole pohjattomat. Parantuminen on kallista. Kävin ensi-hätään lääkärissä, josta sain reseptin isoon kasaan tulehduskipulääkettä. Se ei kuitenkaan ole minulle tarpeeksi, vaikka lääkkeet parantavatkin kivun ja tulehduksen. Tahdon mennä asioiden ytimeen ja ensin löytää syyn selän kipeytymiseen, sitten korjata vian. Olen kärsinyt lähes näin pahasta selkäkivusta ennenkin, mutta nyt tämä saa riittää.