Sain etsiä hormeesia aika kauniissa maisemissa.
Pandemian aiheuttama kriisi pitkittyy ja epävarmuus nakertaa. Se nakertaa toisinaan myös minua, vaikka yritän tietoisesti työntää sen roskiin. Kriisistä ei ole mitään hyötyä kenellekään! Pyrin viimeiseen asti, pysymään itse johdossa. Mielestäni on väärin antaa jonkin mikroskooppisen organismin, nimeltään COVID-19, vääntää meitä yhtään mihinkään siltaan! Niin on kuitenkin jo käynyt.
Olemme kuitenkin saaneet oppia paljon ja nyt kun olemme sillassa… me voimme yhdessä päättää, miten pyrimme nousemaan tästä. Me voimme tehdä jotain, mistä virukset eivät voi edes kuvitella – pääasiassa sen vuoksi, että virus ei pysty kuvittelemaan! Me voimme toimia yhdessä. Me voimme rajoittaa toimintaamme, ja me voimme näännyttää tuon organismin.
Minä altistan itseäni säännöllisesti ja säännöstellen kylmälle, pyrkien täten herättämään kehossani hormeesi nimistä reaktiota. Hormeesissa keho ajautuu shokkiin, jossa se tuhoaa itse kaiken turhan / haitallisen. Kylmäaltistuksessa tämä ”turha” pitää sisällään esimerkiksi heikot, vialliset ja parasta ennen päiväyksen ohittaneet solut. Sama pätee paastoon. En minä nyt tykkää olla nälkäinen, mutta voin valita milloin syön ja voin hyötyä jokaisesta ateriasta astetta enemmän!
Meillä on toki muitakin keinoja suojautua eri hasardeja vastaan, kuten vaikkapa se kuuluisa rokote, josta on puhuttu paljon, mutta joka ilmeisesti leviää melko rauhallista tahtia. Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, että rokote ei ole ilmestymisen sä jälkeen herättänyt edes niin isoa vastarintaa, että olisin itse kuullut siitä. Olen varmasti vain liian syvällä tässä unessa, enkä viitsi keskittyä mihinkään negatiiviseen nyt.
Voiko uneni olla jotenkin positiivinen – nyt – miksi??
No on! Yritän keskittyä vain niihin lukemattomiin hyviin asioihin, joita jokainen päivä tuo tullessaan. Yritän oppia joka päivä jotain uutta, tai vaihtoehtoisesti, oppia uudestaan jotain vanhaa.
Tänään minua muistutettiin siitä, että ruma kielenkäyttö on rumaa, ja että pahan puhuminen ihmisten selän takana, on vain negatiivisuuden levittämistä. Olen mielestäni onnistunut rajottamaan omaa kielenkäyttöäni molemmilla osa-alueilla, mutta ihan rehellisesti sanottuna, minullakin on vielä töitä.
Tämä päivä alkoi aikaisin!
Tämä päivä alkoi Jarin käytös-oppitunnilla.
En edes usko tulevani täydelliseksi, mutta olen iloinen tiedosta, että vielä on töitä tehtävänä! Suurin harppaukseni vuosiin on se, että pystyn katsomaan itseäni ikäänkuin oman itseni ulkopuolelta. Olen ihan ok, mutta vielä on töitä! Ja parasta on se, että tätä työtä ei tarvitse tehdä yksin.
Olen kiitollinen kaikille teille, joiden kanssa saan etsiä parempaa versiota itsestäni!❤️
❤️💯❤️