Mä oon vapaa, en pysty skagaa todellakaan.
Mä oon vapaa, vaik meenki tuhatta ja sataa.
––
JVG:n Frisbee iski minuun jo vuosia sitten kuin tonnin leka, koska halusin olla vapaa. Olen tehnyt herkeämättä töitä päästäkseni eroon kaikista niin fyysisistä, kuin henkisistäkin rajoitteista ja uskon juuri vapauden olevan jokaisen ihmisen henkilökohtaisista tavoitteista korkein. Ainakin minun maailmassani asia on näin.
Meillä kaikilla on tarinamme. Niistä jokaisella on arvoa, olivatpa ne sitten iloisia, surullisia tai inspiroivia – sankaritarinoita. Tarinan laatu riippuu hyvin pitkälti siitä, miten se kerrotaan. Surullisen tarinan voi kertoa hyvin hupaisasti, tai toisin päin…
Olen ammatiltani puhuja. Olen ollut tarinan kertoja jo vuosia, mutta puhetaitoni oli vioittunut ja minulla oli vain yksi tarina.
Olen kertonut omaa selviytymistarinaa jo lähes kymmenen vuotta ja tarina on muuttunut matkan varrella. Matkan varrella olen myös oppinut puhumaan edes kohtuullisesti. Aluksi tarina, jota kerroin oli traaginen, vaikkakin niin väkevästi toivolla höystettynä, että uskon sen pärisseen aika kovaa. Tarina muuttui hiljalleen inspiroivaksi selviytymistarinaksi, joka oli täynnä sitä toivoa! Olen myös saanut puhujan työkalupakkiin jokusen uuden vempeleen.
Pandemian sulkiessa Suomen sain jakaa toivoa kotoa käsin teemalla ”mistä hyvänsä voi selvitä”. Kun pandemia oltiin saamassa haltuun ja Eurooppa räjähti levottomuuksiin, aloin kertomaan rakkaustarinaa. Rakkaus kuitenkin on voimista väkevin, ja uskon sen kestävän melkein mitä hyvänsä. Vihaan voi toki vastata vihalla, mutta ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta – suuressa kuvassa – en usko sen olevan se kestävin ratkaisu.
Kaikki esitykseni ovat kuitenkin pohjautuneet yhteen tarinaan. Jossain vaiheessa – kun keikkoja oli kymmeniä kuussa – tunsin jopa olevani tarinan vanki.
En tunne niin enää – en samalla tavalla.
Viime torstaina puhuin toisille opiskelijoille Lahdessa❤️ Tämä esiintyminen tuntui aivan uskomattoman hyvältä!
Lauantaina kerroin Sansialle tarinan eräästä potilaasta, joka on päässyt elämässä seuraavalle tasolle heidän tarjoamiensa palvelujen avulla. 🙏
Olen kahlannut elämäntarinani läpi satoja kertoja ääneen. Pari vuotta sitten halusin kokeilla, että mihin kaikkeen tarina taipuu. Ja sehän taipuu.
Rakastan niin elämänkertoja, tositarinoita, kuin osia psykologiasta ja filosofiasta. Olen lukenut monta tarinaa ja löytänyt niistä kaikista uusia yhtymäkohtia myös omaan tarinaani ja vitsi miten siistiä on, kun samasta stoorista voi nostaa esiin niin monta eri kulmaa! Jos olen vielä sen tarinan vanki, niin taskuuni ilmestyi jo vuosia sitten yleisavain, jolla pystyy avaamaan ovia melkein joka puolelta.
Rakastuin esiintymiseen toisella tasolla. Jos minulla oli ennen käytössä 90° kulma, jolla käsitellä aiheita tarinan kautta, niin nyt käytössä on vähintään 270°! Tottakai tahdon käyttööni mahdollisimman ison haitarin, mutta tietotaito, viisaus ja elämänkokemus ovat asioita, joita ei voi vain päättää omata. Ne pitää ansaita, ja siihen menee aikaa. Onneksi minulla ei ole kiire. Olen ikuinen oppilas – minä SAAN olla oppilas!
Puhuin Tunneäly Summitissa aiheesta Psykologinen Turvallisuus ja se on aihe, joka on iskenyt minuun. Koko psykologisen turvallisuuden ”äiti hahmo” Amy C. Edmondson sanoo, ettei psykologinen turvallisuus suinkaan ole mikään kaikki parantava ihme-eliksiiri, vaan ennen kaikkea mahdollistaja, jonka avulla jokainen asianosainen saa äänensä kuuluviin. Määritelmä todella iskee minuun.👊
Olen elänyt sen mukaan, että kaikki on kiinni asenteesta, ja oppilaan rooli on ihana. Mikään ei ole kiveen hakattua ja oppilaalla on mahdollisuus oppia mitä vain! Me elämme mahdollisuuksien maailmassa. Alettuani tarkastella omaa tarinaa kevyesti oppilaan roolista, näin mihin kaikkeen tarinan monia käänteitä voi rinnastaa. Eikä rinnastaminen edes ole yksin minun tehtäväni – minä saan keskittyä painottamaan eri pisteitä tarinastani – pääsen tarjoilemaan äärimmäisen fiksuille yleisöille syöttöjä suoraan lapaan!
Ehkä kaikkein hienointa on se, etten opeta, vaan kerron – ihmiset saavat oivaltaa. Mä oon vapaa.