Joulu on taas ja huomenna on niin sanottu pääpäivä! Tai ylihuomenna on se perinteinen pääpäivä. Itselleni jouluaatto on ollut aina joulun sydän, koska silloin saa lahjoja. Joulupäivänä taas ei tapahdu oikein mitään ja alan ymmärtää vasta pikkuhiljaa, että juuri se on aidon pyhän merkki, mutta itselleni pääpäivä on se, jolloin lahjat jaetaan!
Vietän taas joulua isovanhempieni luona Savitaipaleella. Palaamme tänne yleensä joka vuosi ja ainakin itselleni tällainen luminen ympäristö on täydellinen joulun viettoon! Viime vuonna lunta ei ollut, joten joulutunnelma synnytettiin väkisin muistamalla se, ettei lunta ole lähes missään ja silti, joulu on joka puolella! Jos toiset pääsevät joulu-tunnelmaan ilman lunta, niin miksemme mekin?
Tänä vuonna koko syksy on taas ollut erilainen. Vaikka puhujakeikkoja onkin ollut melko paljon, olen silti pystynyt puristamaan treeniä kohtuu hyvin irti! Ja joulukuun olen kyennyt pyhittämään treenaamiselle, mikä on entistä tärkeämpää minulle, sillä maratonia kohti mennään. Olen päättänyt kuitenkin sen, etten tee väkisin mitään. Jos ja kun juoksen, juoksen hymyssä suin! Tai en varmasti hymyile, vaan keskityn juoksuun, mutta jos pystyn antamaan kaikkeni, pystyn varmasti hymyilemään jälkikäteen.
Sitä mukaa kun oma kuntoni on parantunut, eikä minun ole tarvinnut keskittää lähes kaikkea huomiotani omaan pärjäämiseeni, olen avannut silmiäni maailman muille ongelmille. En kuitenkaan paasaa ongelmien voittamisesta nyt vaan lähden tekemään ehkä vuoden viimeistä tiukkaa treeniä.
Hyvää Joulua kaikille ja loistavaa Uutta Vuotta!