Skip to main content
Blogi

Hupsis… taas mennään eikä meinata!

Kirjoittanut 13.5.2022No Comments

Muistan mitä ajattelin, kun toin julki ajatuksen kuntoutuspolkuni seuraavasta tasosta – tasosta nimeltään LoveBack. Olen jo saavuttanut tason, jolla pystyn katsomaan itseäni peilistä ja olemaan iloinen. Tänään aamulla tein juuri niin, enkä ollut vain iloinen; minä nauroin itselleni!😂

Saan kertoa nykyään, minne asti olen jo päässyt ja parasta on se, että saan pitää esityksiä LoveBack paita päällä! Esiinnyin viime viikolla Honkalampi säätiölle Joensuussa. Kuva: Harri Säynevirta

Muistan nimittäin ajatelleeni myös, että enää minun ei ”tarvitse treenata niin paljon”. Olen kuitenkin treenannut tälläkin viikolla joka päivä. Miksi?!?

Treenin eka osio oli hyvä! Mutten voi kuin nauraa itselleni – minäkö olisin valmis luopumaan treenaamisesta!? 😀

Olen jo saanut fyysisestä treenistä niin paljon hyötyä ja minulle on myös tarttunut ympärilleni niin huikea tukiryhmä, etten tahdo väkisin painaa jarrua! Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Esimerkiksi puhujan urani ei varsinaisesti kilju riemusta, kun keskityn kuntouttamaan itseäni vielä paremmalle tasolle, vaikka pystyn jo puhumaan selkeästi. Ne ovat niitä elämän valintoja. Luulin, että nyt on aika kääntää sivua ja keskittyä muihin työhommiin, mutta löysin itseni peilin edestä pukuhuoneesta.

Esiinnyn nyt harvemmin, mutta saan siitä itse vielä enemmän. Nyt saa myös tuulettaa! <3 Kuva: Harri Säynevirta

Viime aikoina olen saanut myös aivan huikeaa kiitosta ohikulkijoilta!❤️ Tapasin tänään äidin ja tyttären Helsingissä lähellä Lastensairaalaa. Tämä kiitteli minua siitä, miten heidän koko perheensä saa virtaa minun päivityksistäni! 

Tuossa on minulle taas yksi syy lisää treenata. Vaikka treeni väsyttää minua hetkellisesti, niin nostaa se energiatasojani ehdottomasti pitkässä juoksussa! Minä saan virtaa myös levon lisäksi, oikein syömisestä, kehon huollosta ja rakkaiden läheisten seurasta.

Kehitys tapahtuu levossa. Olen kokeillut tällä viikolla NSDR/ Yoga nidra syvälepo harjoituksia ja ne ovat tuntuneet niin hyviltä, että taidan myös jatkaa niitä!

Katsoin itseäni – vaikken olekaan penaalin terävin kynä, niin jotain olen tehnyt oikein. Menin treenaamaan.

P. S. Vaikka päivän treeni oli melko iisi, on minulla jo niin monia eri liikkeitä salilla, kylmää ja kuumaa, että tämä käy oikeasti päivätyöstä!

Iltaisin kävelen ulkona ja hyvät yöunet ovat aina askeleen lähempänä. Sitäpaitsi… jos illan maisemat ovat tätä luokkaa, ei päivä voi olla täysin epäonnistunut!