Skip to main content
Blogi

Hienot ajatukset kääntävät kelkkaani

Olen hämmästynyt siitä, kuinka täysin kelkkani on kääntynyt viime aikoina.

En ole päässyt edes potkukelkan kyytiin pitkään aikaan, mutta olen silti onnistunut kääntämään kelkkani!

Puhun suhtautumisestani tietoon tai tarkemmin ottaen siitä, miten on mahdollista, että asiat, jotka ennen tuntuivat täysin turhalta liirumlaarumilta, ovat yhtäkkiä niitä siisteimpiä juttuja. Puhun nyt lähinnä sellaisista tiedon muodoista, kuin psykologia ja filosofia.

Saatoin kuulua keskenkasvuisena ikäluokkani terävämpään päähän, ja opin helposti, mitä vain halusin. Silloin aikomukseni oli tulla rikkaaksi – mittasin rikkautta rahassa. Tieto oli minulle tuolloin vain keino päästä hyväpalkkaiseen ammattiin. Prioriteetti nro. Uno, oli tietysti tulla ensin maailman parhaaksi laskettelijaksi ja voittaa kaikki, mutta heti 30 vuotiaana, voisin keskittyä rikastumaan. Ajattelin tuolloin, että kaikki mielenkiintoinen ja hauska elämässäni tulisi silloin olemaan käytännössä jo ohi…

Täytin 30 viime syyskuussa.

Mutta en ole huolissani! Minusta ei tullut maailman parasta laskijaa, minä en ole opiskelemassa suunnittelemaani ammattia ja kaiken tämän lisäksi – en edes tee kaikkeani rikastumisen eteen. Olen varsinainen takinkääntäjä!

Suunnitelmat muuttuvat, elämä vie, minne vie jne… mutta oikeasti hienoa on se, että tahdon tulla mahdollisimman onnelliseksi. Onnea ei voi ostaa pelkällä rahalla.

Minua on pidetty super positiivisena jo vuosia, minut on valittu Vuoden Positiivisimmaksi suomalaiseksi ja silloin, uskoin tehneeni jotain uskomatonta. Luulin, että minut valittiin, koska olin niin onnellinen kovasta kohtalosta huolimatta. Ymmärsin vasta kun ryhdyin ajattelemaan tarkemmin, että positiivisuus ja onnellisuus, eivät tosiaankaan ole sama asia. Niissä tosin on päällisin puolin paljon samoja piirteitä, mutta minulle positiivisuus on kuin onnellisuuden ulkokuori, jonka kautta iloa on mahdollista levittää. Se on kuitenkin aidon onnellisuuden esiaste.

Onnellisuus on henkilökohtaisempaa ja se menee paljon syvemmälle.

Täydellinen onnellisuus on mielestäni sitä, kun kokee itse, että nyt on kaikki hyvin – minulta ei puutu mitään. Olen itse sen verran kunnianhimoinen kolli, että täydellisyyden tavoittaminen tuntuu minusta kovin epärealistiselta. Nyt olen oppinut tietoisesti laskemaan odotuksiani.

Ehkä ne aiemmin niin tylsän tuntuiset reaaliaineet, ovat sittenkin tie onneen. Olen tullut tähän päätelmään ostettuani ammattivalmentajien Jari Sarasvuon ja Jarmo Riskin vetämän Fightclub- valmennuksen. Sen idea on aloittaa joka päivä fyysisellä herätyksellä, jonka jälkeen saa kuunnella, kun Jari viisastelee. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin Jarmon fyysiset treenit, olivat aluksi minulle tärkeämpi aamunavaus, kuin mikään viisastelu. Anteeksi Jari.

Ostamani jakson tultua lähes puoliväliin, olen kuitenkin valmis kääntämään kelkkaani. – Viisastelu rulettaa!

Jari omaa melko laajan kirjaston, jonka antimia hän jakaa tämän tästä valmennuksessa. Tämän päivän fakta liittyi filosofiaan; filosofia tarkoittaa rakkautta viisauteen. Alunperin filosofian tavoitteena oli  lisätä ilon määrää elämässä. Jos olisin ymmärtänyt tämän jo takavuosina, niin olisin rakastanut koulua. Tahdoin olla onnellinen ja parasta ilossa on onnen välittäminen kaikille muille.

Eilisen päivän iskulause oli peräisin William Ernest Henleyn, Invictus runosta: “I am the master of my faith. I am the captain of my soul”

Olen osittain hypännyt tälle vuosituhannelle, ja luen yhä suuremman osan kirjoista, joihin tutustun tarkemmin itse, nykyään korvien kautta…

En pidä itseäni viisaana, enkä usko, että tulen viisastumaan koko elinaikanani läheskään niin paljon kuin tahtoisin, mutta olen rakastumassa korviani myöten tietoon. Tietoa on maailmassa joka sekunti valtavasti enemmän – turhaa tietoa on jo aivan liikaa. Yhä tärkeämpää on oppia valitsemaan juuri ne tiedon muruset, jotka ovat sinulle oleellisia.

Nykyään on niin valtavasti kaikkea, että ehkä olisi helpompaa mennä minimalistiseen suuntaan. Siellä ole mitään ylimääräistä!