Raotin teille ovea erääseen yksityiselämäni suurimpaan mullistukseen heinäkuussa, kun muutimme tyttöystäväni kanssa toiseen kotiimme Helsingin Kalasatamaan. Tyttöystävä on saanut nyt koulun aloitettua, minä sain omat kirjan kirjoitus hommani tältä erää purkkiin ja minulle on tarjoutunut tilaisuus ottaa selvää, että mitä kaikkea uusi kotimme mahdollistaa! Jaan teille seuraavaksi viisi asiaa, jotka ovat lähimpänä omaa sydäntäni:
1! Ehdoton ykkönen on Mustikkamaan ulkoilumaastot! Tuolla pikku saarella on kaikki. Kaikki paitsi palvelut, mutta niitä varten voi suunnata kivenheiton päähän Rediin tai tukea pikku- kauppoja ja kahviloita, joita nurkilla on monia. Teen kävelylenkkejä Mustikkamaalla melkein päivittäin, ja seuraavaksi näette, mitä lenkit voivat pitää sisällään:
Mustikkamaa on huikea ulkoilumaasto, ja ystäväni tuli ulkoiluttamaan Kunkku- nimistä koiraansa mielellään! 
Myös minä pääsin remmin päähän, tunsin itseni tosin todelliseksi turistiksi näin ammattimaisen viritelmän puikoissa. 
Teen Mustikkamaan kierroksistani yksin vähintään puolet, ja reittiä ympäröivät aktiviteetti pisteet, ovat tulleet tutuiksi! 
Lenkin varrella on myös koris, futis, tennis ja padel kenttiä!
2. Sitten palataan sisälle – palataan huikeaan Lumo-kotien taloyhtiöön. Suomen ”tämän kevään syyssää” on noussut aikamoiseksi käsitteeksi, mutta Lumo-kotien taloyhtiö tarjoaa mahtavaa tekemistä myös sateisten olosuhteiden varalle. Taloyhtiössä on sporttisen ystävä-pariskuntamme, Eevi Teittisen ja Teemu Packalenin, huippuunsa hioma pieni kuntosali, jonka lisäksi sateisia Mustikkamaan maisemia pääsee töllöttelemään rentoutuessaan ylimmän kerroksen sauna tiloista.
Sali on pieni, mutta toimiva! 
Vähän matkaa siltaan…
3. Nyt kolmantena, pääsemme itse asuntoon. Pidän asunnosta niin paljon, että se voisi helposti olla ykkösenä, mutta päätin, etteivät numerot oikeasti vastaa mitään ranking pisteytystä, sillä en osaisi nostaa mitään näistä kolmesta parhaasta asiasta toistensa yläpuolelle. Ne tukevat toinen toistaan, ja tekevät yhdessä helmen! Asunto on huomattavasti pienempi, kuin Turun kotimme, mutta ihanan avara ja valoisa. Asunnossa on myös KAKSI parveketta, joista isommalla teen treenejäni ja venyttelen, kun taas pienemmällä ihailemme maisemia ja viritämme kotiin raikkaan läpivedon ja annamme puhtaan meri-ilman virkistää. Lumo-kodit tarjoavat myös jokaiselle asukkaalle maalit, mikäli seinien väri tai reiät pinnoissa eivät miellytä, mutta emme ole ainakaan vielä pyytäneet maaleja.
Asunnon sisäpihan parveke on rauhallinen miettimis- (ja aamuinen hengitys-) nurkkaukseni! 
Makuuhuoneeseen on kaksi ovea, jotka sujahtavat helposti väliseinän sisään, ja tuovat aivan uskomatonta tilan tuntua. Kaikki ystäväni ovat arvioineet asunnon oleva kymmeniä neliöitä suurempi! 
Makuuhuone <3 
Tykkään seinien rohkeasta tummasta väristä, ja vaikka Lumo-kodit tarjoaisivat uudet maalit, emme taida tarvita niitä, vielä. 
Eteisen käytävä on uskomattoman avaran tuntuinen ja peilikaappeihin mahtuisi vaikka kokonainen Pekka! 
Pekka kuitenkin hymyilee mieluummin sohvalla ja venyttää kylkeään auki. Tarvitsemme myös Pipsan mielestä joitain tauluja näille seinille!
4. Helpot ja kattavat kulkuyhteydet joka paikkaan. Redistä suhauttaa metrolla ympäri kaupunkia, tai sitten ihan vain kävelee, mikäli aikataulu sen sallii. Itse olen kävellyt pari kertaa edes-takaisin Pasilan juna-asemalle ja Herttoniemenrantaan, SelkäFixiin huoltamaan kipeää selkääni, jolle kävely muuten tekee hyvää!
5. Koti on lemmikki-ystävällinen. En ole ikinä henkilökohtaisesti omistanut koiraa, mutta pidän todellakin näistä nelijalkaisista karvapalleroista, varsinaisesta karvojen pituudesta riippumatta. Tyttöystäväni perheen koira Pipsa ilahduttaa meitä säännöllisen epäsäännöllisillä vierailuillaan (katsoessanne postauksen kuvia ymmärrätte varmaan, mistä termi ”karvapallero” tupsahti mieleeni…)
Sen lisäksi, että asuntoa ympäröi mainio koiran ulkoilutus maasto, Lumo-kotien kautta on mahdollista tilata helposti koiran ulkoilutuspalveluja niille asukkaille, joilla itseasiassa on enemmän kokemusta koirista, mutta ovat ajoittain estyneitä itse ulkoiluttamaan niitä.
En voi kutsua itseäni helsinkiläiseksi, enkä varsinkaan stadilaiseksi (siinä on kuulemma joku juttu…) mutta tämä järjestely sopi tähän väliin elämääni hyvin ja vaivattomasti. Minä painelen välillä töihin junalla ja joskus tyttöystävän kyydissä vastuullisesti sähköautolla (en ole vieläkään ehtinyt ajamaan sitä ajokortin kakkos-vaihetta!) Eri kulku-yhteydet ja ylipäätään helppo ympäriinsä liikkuminen olivat pääsyynä tämän kokeilun aloittamiselle, ja täytyy sanoa, etten ole pettynyt!
Minusta ei ehkä ikinä tule stadilaista, mutta #lumolainen olen jo nyt! 😉 Olen jutellut parin naapurini kanssa pihalla, ja eräs osasi kertoa viiden vuoden kokemuksella, että hyvään paikkaan olette tulleet.