Vietimme puolet viime viikosta tien päällä, päätyen sunnuntaina Helsinkiin katsomaan jännintä koris-matsia miesmuistiin! Peli oli korisliigan jumbo-paikkaa pitävän Helsinki Seagullsin ja viime vuoden Suomenmestari Kauhajoen välinen jännitysnäytelmä. Kyseessä oli todellinen jännitysnäytelmä, sillä Gulls ei suostunut häviämään mistään hinnasta. Niin pelin tempo, jännitys, kuin yleinen fiiliskin, olivat kaikki aivan tapissa! Gullsin pelin parhaaksi pelaajaksi valittu jenkkivahvistus Juwan Staten paineli mielestäni yliluonnollisen oloisella tempolla, vaikka mies kuulemani mukaan oli saapunut juuuri Suomeen ja kärsi jetlagista!
Sain suuren kunnian palkita ottelun parhaat pelaajat, enkä voinut olla palkitsematta tämän duracel-pupun tempoa!
Kotiuduttuamme Turkuun painelin suoraan FightBack- tilaan ja vaikka viime viikko oli raskas, löin taas itseni ällikällä! Treeni ei yleisesti ottaen tosiaankaan sujunut edes kohtalaisesti, sillä väsymykseni paistoi läpi varsinkin epävarman tasapainon muodossa, mutta eräässä harjoituksessa onnistuin tavalla, jota en ole vielä kokenut!
Olen kertonut teille, kuinka vasen puoli kehostani toimii heikommin kuin oikea, sillä se halvaantui vaikeammin kun kaaduin vuosia sitten. Aivoni menivät pahiten ”muussiksi” oikeasta taka-lohkosta ja sillä aivo-lohkot käskyttävät kehon vastakkaista puolta, on vasenta puolta kehostani ollut todella vaikea määrätä. Tämän vuoksi koko vasen puoli kehostani toimii heikommin edelleen. Tänään pystyin kuitenkin hyppimään vasemmalla jalalla eteenpäin aivan uudella tekniikalla! Tuntuu siltä, kuin vasen jalkapöytäni olisi viimein herännyt eloon. Lopetan kirjoitukseni videoon, jossa hyppään peräjälkeen muutaman hypyn vasemmalla jalallani. Hiottavaa riittää vielä eritoten tasapainon hallinnassa, ja oikeastaan hyppyjen hallinnassa muutenkin. Lopuksi koetin vielä hölkätä hieman ja voin kertoa, että nyt alkaa löytyä!