Skip to main content
Blogi

Epämukavuusalue

Kirjoittanut 6.3.20191 syyskuun, 2020No Comments

Vaikka rakastan kehitystä, enkä edes pidä kylmästä. Silti altistan itseni kylmälle nykyään säännöllisesti, sillä minulla on siihen monia syitä.

 

Sanonta ”kehitys tapahtuu epämukavuusalueella” on saanut minut toistuvasti avantoon, kylmään suihkuun ja vaikka minne! Ennen hyiseen veteen menoa se sai minut kuitenkin tutkimaan sitä, onko itsensä altistamisesta kylmälle oikeasti mitään konkreettista hyötyä. Löysin moniakin hyötyjä, sillä ihmiset jotka uivat avannossa, ymmärrettävästi ylistävät harrastustaan. Ja onhan minulla omatkin huippukylmä kokemuksetkin. Päällimmäisenä esille tuli hyvä olo, jonka avannossa plutiminen tuottaa ja sekä unen, että verenkierron parantuminen. Lisäksi kylmälle altistuminen saa aivosi erittämään eri hormoneja, kuten endorfiinia, josta seuraa tämä raukea ja hyvä olo.

 

Koko ennätysvauhtia tapahtunut kuntoutukseni perustuu siihen, että jos minulla on riittävät perusteet jonkin asian – kuinka epämiellyttävän hyvänsä, tekemiseen, olen valmis laittamaan itseni likoon. Avantouinnin kanssa kävi juuri näin, enkä edes uskalla kuvitella, mihin vielä joudun! Tai itseasiassa, minulla on ollut jo pienen tovin seuraava kokeilu päällä, mutta kerron siitä joskus toiste! Olen kuitenkin vähän epävarma siitä, ovatko kaikki tekemäni asiat oikeasti hyödyllisiä, vai voiko jokin niistä olla vain haitallinen. Olen kuitenkin jo tottunut siihen, että jos haluaa saavuttaa jotain uutta, joskus pitää tehdä ikävän tuntuisia asioita.

 

Tästä esimerkkinä Wim Hoff kokeiluni. Lähdin testaamaan Wim Hoff metodia hetisata lasissa, kun pääsin jäiseen jokeen uimaan. Vaikka tämä tuntui lopulta hieman liian radikaalilta minulle, olen edelleen yhtä hullu. Olen valmis menemään myös epämukavuusalueelle, mikäli siitä on minulle iloa.

Sain kuulla, että kun vesiraja menee suun, korvien ja takaraivon tasolla, ja minähän kokeilin! Tämä tuntui hyvältä.