Kuva vuodelta 2014 – mikään ei ole muuttunut.
Otsikossa en viittaa fyysiseen alastomuuteen. Ei minulla siinäkään mitään ongelmaa ole, mutta viittaan siihen, millainen olo on yksin pitkän parisuhteen jälkeen ja siihen, miten suoraan olen puhunut tunteistani. En ole hävennyt myöntää sitä, miten paljon ero on minuun sattunut. Olen jättänyt monet yleisesti kovin suositun oloiset filtterit pois.
Tunteista puhuminen on tavallaan pelottavaa ja epämukavaa, mutta kun olen sen aloittanut ja saanut valtavan määrän kannustusta ja tsemppi-viestejä takaisin, on se todellakin ollut sen arvoista. Luulen jo nyt kasvaneeni ihmisenä, jotenkin, olen tutkinut tunteitani ja uskon, että se tulee vielä palkitsemaan tulevaisuudessa.
En ole todellakaan joutunut olemaan yksin – alastomuudestani huolimatta – ja ehkä juuri siksi olen päässyt jo pitkälle. Tunteiden käsitteleminen yksin on varmaan melkein mahdotonta. Onneksi minun ei tarvitse toivottavasti enää sitä kokeilla!
Aihe tuli mieleeni tiistaina Kuka Sä Olet- podcastin nauhoitusten aikana ja minulla on nyt ollut pari päivää aikaa etsiä vaatteita ylleni. En kuitenkaan ole hätäillyt asian kanssa, vaan antanut tämän vaiheen tulla omia aikojaan. En tiedä, milloin vaihe tekee katoamistempun, mutta tämäkin on muuttanut minua. Aion tehdä muutoksesta positiivisen. ❤️