Olen viettänyt tämän pääsiäisen isovanhempien luona Savitaipaleella enkä ole juurikaan tuijottanut puhelinta. Olen miettinyt ja keskittynyt itseeni. Olen tutkinut tunteitani. Olen lukenut.
Tahdon jakaa ajatuksen, jonka voimalla aion selvitä erosta: ”Jos hänen onnellisuutensa todella on minulle tärkeintä ja hän pystyy olemaan onnellisempi nyt yksin, niin minun on oltava onnellinen hänen puolestaan. Yritän. Aika jonka vietimme yhdessä oli hienoa ja siitä jää hienoja muistoja, jotka eivät tahriinnu koskaan. Nyt on aika kääntää sivua ja toivon todella, että hän voi löytää onnen. Toivon aikanaan tietysti löytäväni onnen itsekin.”
Voin puhua vielä omista tunteistani.
En tajunnut aluksi, miten tiukka paikka ero olisi minulle vielä henkisesti, mutta sitä se on. Olen valmis kohtaamaan jopa kipeimmät tunteet – vei se miten kauan hyvänsä. Minä tulen pääsemään tästä yli. Onneksi minulla ei ole kiire mihinkään. Tunteista kirjoittaminen on eräs keinoistani kohdata tunteet. Kestosuosikkini on kuitenkin itkeminen.
Minua vähän jopa hymyilyttää huomata, miten mammanpoika olen, mutta toisaalta tämä on vain siistiä! Minua ei edes hävetä myöntää asiaa julkisesti. Kaiken lukemani ja kuullun pohjalta tunteiden kohtaaminen on ainoa keino päästä niiden yli. Olen puhunut ystävien ja ammattilaisten kanssa, sillä tämä ei todellakaan ole kivaa! Ei se puhuminenkaan kivaa ole, mutta se kuitenkin auttaa – kai… Tahdon päästä näiden tunteiden yli. Ensin tahdon käsitellä myös kaikki omat virheeni.
Niitä en aio listata julkisesti – en ainakaan vielä – en myöskään voi etsiä onnea ennen, kuin olen käsitellyt myös ne virheet. En aio toistaa niitä.
Tämä pääsiäinen oli osaltani hieman toisenlainen, mutta arvokas kokemus! Nyt suuntaan päiväkahvien kautta ulkoilemaan isoisäni kanssa. Hyvää pääsiäistä kaikille!
Kiipesin Lavikanlahden lintutorniin miettimään.
Suomen luonto <3