Skip to main content
Blogi

Aika kiivetä takaisin työelämään

Minulla on uusi harrastus – kiipeily. Olin jo kirjoittamassa, että minulla on uusi ihana harrastus, mutta ehdin perumaan sanani jo ennen niiden suoltamista. Oman kokemukseni mukaan kiipeilyssä ei ole mitään ihanaa, ei ennen kuin suoritus on ohitse.

Katse katossa.

Itse kiipeäminen on raskasta työtä ja joskus sattuu. Käsiin tulee hiertymiä ja ainakin omat hanskani, ovat toisinaan myös veriset. Silti nautin siitä jollain kierolla tavalla ja vaikka käteni ovat vielä hellät, en malta odottaa, kunnes pääsen taas tositoimiin!

Ammatissani on jotain samaa.

Puhujan ammatissa asiat vain menevät toisinpäin. Ensin tehdään kaikki taustatyö ja sitä riittää toisinaan yllättävän paljon. Sitten matkustetaan antamaan luento, johon tiivistyy kaikki jo tehty työ. Tämä oli erittäin toimiva kaava, kunnes tapahtumat väliaikaisesti loppuivat. Aluksi jäin katsomaan solmun kiristymistä sivusta, mutta nyt, tahdon astua sekaan. Tahdon auttaa aukaisemaan tämän solmun.

Olen pitänyt joitain esityksiä virtuaalisesti, mutta vain vähän. Yleensä tilaajan on täytynyt hoitaa kaikki taustatyöt, kuten tarjota minulle studio, jossa esiintyä. Minulla kuitenkin on jo hyvä kamera, toimiva mikrofoni ja nopea netti-yhteys. Voin nostaa ihmisten motivaatiota ja työmoraalia missäpäin maailmaa hyvänsä siten, että oikeasti olen omassa olohuoneessani.

Miksen tee jo sitä?

Olen tavallaan tiennyt tämän mahdollisuuden jo kauan, mutten ole tehnyt mitään ennen, kuin joku toinen nosti ajatuksen esiin. En ennen, kuin Miia Huitti niminen stressivalmentaja, jonka kanssa olen pallotellut mm. työasioita, nosti aiheen puheeksi sanoen: ”Sinullahan on varmaan eniten annettavaa juuri näinä vaikeina aikoina!”

”No joo… niinhän mulla olisi. Niin onkin!”

Olen elänyt jotenkin laput silmillä, mutta nyt, otan laput pois.

Nyt oli minun aikani ryhdistäytyä ja kiivetä ylös – kiivetä takaisin töihin. Se, että aloitin juuri kiipeämisen myös harrastuksena, on silkkaa sattumaa, mutta se on hauska sattuma. Vaikken olekaan kiipeillyt kauaa, tiedän siitä yllättävän paljon. Sen lisäksi olen myös elänyt jo kahta elämää ja uskon, että moniin juttuihini on mahdollista samaistua.

Vaikka työssä usein nähdään vain fyysinen lopputulos, niin henkinen pohja luo kaiken, mistä ponnistaa. Minulla on kokemusta takaisin jaloilleen ponnistamisesta – resilienssistä. Vaikken ole tehnyt siitäkään juuri numeroa. Tai tavallaan olen… FightBack edustaa minulle puhdasta resilienssiä. En ehkä ole kommunikoinut sitä ulospäin tarpeeksi. Tahdon jakaa teille keinoja, joilla jokainen voi taistella itsensä takaisin – takaisin elämään sellaista elämää, jossa voi löytää onnen.

Jos tahdotte tilata minut puhumaan yritykseenne, tilaisuuteenne tai tilata puheeni verkossa johonkin muuhun tarkoitukseen, ottakaa yhteyttä sari@fightback.fi!

Kiitos ja FightBack!

Ainiin joo… Ps. Aloin miettiä vaatimattomana suomalaisena, että ”mikä minä muka olen huipusta puhumaan…?” Sitten muistin, että voitin vuonna 2016 Vuoden Puhuja tittelin. On sitä saanut tehdä hyviä hommia, hienossa seurassa!

Hyviä hommia, Andren seurassa!