Kävin tänään aamukävelyllä ja näytin HIEMAN tokkuraiselta! 😀
Olen arvostanut hyvää-, riittävää unta jo vuosia, aina laskettelu-urastani lähtien. Tässäkin aiheessa kaikki on lähtenyt hyvästä kotikasvatuksesta, joka ei aikanaan ollut mielestäni todellakaan kivaa, mutta nykyään niitä tyhmiäkin rajotteita unen vuoksi osaa arvostaa.
En kuitenkaan ole oikeasti panostanut hyvään unenlaatuun täysillä kuin hetken.
Aloitin uni-ympäristöni tuunaamisen kuntoutumisen vuoksi hiljalleen jo reilusti yli 10-vuotta sitten, mutta nyt olen mennyt jotakuinkin all in! Hyvän unen laadun tavoittelu kohdallani määrää ruoka-aikataulut, itse ravinnon, elektroniikan käytön – tai käyttämättömyyden liian myöhään ja on ohjelmoinut treeni-aikatauluakin.
Olen kasvanut vanhemmaksi, ja vaikken olisikaan yhtään fiksumpi, niin olen näiden vuosien varrella kasannut tietoa tähän rikkinäiseen pääkoppaani. Sen lisäksi, että opiskelin kurssin verran neuropsykologiaa, olen myös lukenut kohtuullisen paljon kirjoja ja artikkeleita, sekä kuluttanut kaksin käsin podcasteja aiheesta, tai vähintäänkin sen vierestä!
Nyt unen merkitys pompsahti pinnalle erään suosikki podini, Huberman Labin, uusimman jakson myötä, jossa Huberman pureutuu kognitiivisten kykyjen ja aivojen hyvinvoinnin optimointiin Dr. Mark D’Espositon kanssa. Korvani pomppaavat aina pystyyn, kun kuulen termin TBI (traumaattinen aivovamma) ja taas se kannatti! Podcastissa käsiteltiin unen merkitystä kuntoutumisen aikana, ja informaatio oli täysin uutta minulle! Oikeastaan sen pitäisi olla täysin selvää ja maalaisjärjellä pääteltävissä, mutta nyt joku sanoi sen ääneen.
Tässä koko podcast video, uni, TBI, Concussion & Executive Function; BrainHQ kohdassa 01:25:22:
Kuuntelen podcasteja englanniksi, koska aiheet ovat paitsi kiinnostavia, pyrin pitämään kielipääni terävänä! Uskon sen myös olevan hyvää harjoitusta.
Hyvin nukkuminen on ollut minulle haastavaa jo vuosia. Aiemmin sysäsin ongelman vitsikkäästi sen piikkiin, että kooman aikana nukuin viikkoja putkeen. Enää en vitsaile aiheella. Olen kuullut, kuinka jotkut kohtalotoverini nukkuvat jopa 16 tunnin yöunia, ja siksi pitänyt itseäni vähän outona lintuna, koska nukun hyvänä yönä 9-tuntia. Ja senkin pätkittäin… Dr. D’Esposito kuitenkin sanoi juuri unihaasteiden olevan varsin yleisiä aivovammasta toipuessa, ja kertoi niiden olevan vähintään osasyynä rajoitteisiin, joista potilas myöhemmin kärsii.
Tämä kevensi taakkaani ainakin tuhat kiloa, ja antoi syyn panostaa unenlaatuun VIELÄ enemmän!
Olen tiedostanut toimintakykyni olevan terävämpi, kun olen nukkunut hyvin, mutten siltikään ole ymmärtänyt, kuinka tärkeää uni oikeasti on. Ja tärkeää ei tosiaankaan ole vain unen määrä, vaan eritoten unen laatu!
Onneksi unen mittaamiseen käytettäviä aparaatteja löytyy jo moniakin, ja vielä hienompaa on se, että uniympäristön optimointiin panostavia yrityksiä on jo monia. Tämä vaikuttaa taas jo kirjoittaessa kalliilta ostosreissulta, mutta toivottavasti siitä tulee myös sen arvoinen!