Olen tehnyt paljon työtä päästäkseni pisteeseen, jossa voin välillä pyrkiä kovin epäuskoisesti katselemaan touhuani kolmannesta perspektiivistä uskomatta silmiäni. Sain kokea tänään tuollaisen hetken.
Tein minä tällä ”työ-keikalla” muutakin, mutta ehdin nauttimaan auringosta työn välissä!
Minut tilattiin tänään vieraaksi Saloon, Salo Industry Hub Open Houseen – VIERAAKSI!!! Yleensä minut ostetaan esiintymään tapahtumaan ja puhumaan yleisölle, mutta nyt minulta ei vaadittu kuin paikalla oloa. Pidin pienen puheen vapaaehtoisesti, koska tilanne Salon yrittäjillä resonoi oman kokemukseni kanssa vahvasti, mutta lähtökohtaisesti minulle maksettiin paikallaolosta!
Lähdin tällaiseksi seinäruusuksi, sillä yrittäjät kuulemma tarvitsivat uskoa tulevaisuuden mahdollisuuksiin näiden synkkien aikojen keskelle. Valtava työllistäjä nimeltään Nokia sulki tehtaansa Salosta, on ollut pandemiaa ja kaikki puhuvat lamasta. En tietenkään kiellä tekijöistä yhdenkään valtavaa merkitystä, mutta yksikään niistä ei päätä elämää – ei ainakaan kun olemme selvinneet pandemiasta.
Sain puhua lonkalta.
Pyrin olemaan läsnä ja kannustamaan. Taisin myös onnistua siinä – kahdesti! 😉
Tämä sai minut jälleen pohtimaan esiintymisiäni. Tienaan elantoni yhä pääasiassa kertomalla elämäntarinaani, ja painottaen sen eri osioita riippuen siitä, kenelle esiinnyn. Puhuminen ilman mitään esitystä on kuitenkin erilaista! Vaikka osaan mielestäni esitellä asiani ja kertoa kuka olen aika hyvin, tuntuu se edelleen uskomattomalta, että minut ostettaisiin paikalle vain oman itseni vuoksi.
Oli miten oli, olen kiitollinen. 🙏🏻
Paikalle tupsahti myös pari Salon Vilppaan pelaajaa ja sanon kuvassa koripalloilija Juho Nenoselle, joka pohti uransa jatkamisen ja lopettamisen välillä: ”one more year Juho!”